Vaikuttaa sille, että kaikki muut ovat bloganneet ja päivittäneet hysteerisesti, ja mä puolestani olisin ollut maan alla viikkoja ja täysin vailla verkkokontaktia ja päivitysmahdollisuuksia. Kenties siis ennen katoamistani tulppaanien ja tuulimyllyjen maahan, seksimuseoiden ja space cakejen luvattuun kaupunkiin lienee paikallaan jorista jotain nollainformaatiota tännekin.
Tänään on ollut hurjan ässä päivä, johtuen toki pitkälti eilisestä ja siihen liittyvistä tapahtumista.
Mun lomasta tuli viimein totta. Aurinko paistoi eikä mulla ollut kiire mihinkään. Sain viettää aikaa mulle tärkeiden ihmisten kanssa, puhuen lähinnä itsestäni, mikä on tällaisena päivänä ilahduttavaa sekin. Univajekaan ei jostain syystä tuntunut kovin merkittävälle juuri tänään. Täksikin illaksi on luvassa mukavaa.
Eilisen johdosta tulin jälleen kerran ajatelleeksi, mitä ne viehättävät ja puoleensavetävät piirteet ihmisissä oikein ovat ja miksi. Keksin yhden, joka paitsi lisää kantajansa karismaa tekee myöskin seurassaan olevien olon miellyttävän merkitykselliseksi. Se on tietty läsnäolo, se, miten ihminen keskittyy. Kun sille sanoo: "Katso!", se todella katsoo, tiiviisti, kuin pinnan alle pyrkien. Se kuuntelee, mitä sille puhuu ja muistaa sen. Se katsoo silmiin intensiivisesti, se haluaa paneutua asioihin ja ihmisiin. Se haluaa olla juuri siinä, juuri sillä hetkellä, eikä se anna minkään tulla itsensä ja sen tilanteen väliin.
Sellaisesta mä pidän. Sellainen haluaisin itsekin olla.
Heh, kävijälaskurissa meni juuri tonni rikki. Aika juhlavaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti