Pukeudun piNkkiin, kunnes löydän jotain homoNpaa

Luin äsken City-lehdestä (en tiedä, onko se uusi vai vanha numero, sillä olen lakannut sen lukemisen. Mielestäni se on muuttunut epäkiinnostavaksi. Nytkin tarrasin siihen vain tylsistyksissäni, bussia odotellessa.), että Katja Kallion uusi romaani ilmestyy huomenna ja on nimeltään Karilla. Mä vannon, että jos se käsittelee kaupunkilaisen kolkyt-ja-risat -sukupolven parisuhdeongelmia, ja etenkin jos sen päähenkilöistä yksikin on nimetty Kariksi, niin mun on väistämätön pakko puukottaa jotakuta satunnaista ohikulkijaa naamaan. Mun mielestä näet Katja on oikeasti aika ihana jotenkin, ja sillä on kaiken muun upeuden lisäksi eräs Asko Kallonen satimessa, minkä vuoksi mun on vaikea hyväksyä, että se haluaa kirjoittaa niin yhdentekevää viihdekirjallisuutta.

Sitten tiesittekö, että Amin Asikainen pitää hevosista? Ja että jenkkikoomikko Ralphie May on nimennyt tyttärensä April June Mayksi? Sadisti saatana.
Muun muassa tämän kaiken minulle kertoi City-lehti matkalla keskustasta kotiin. Sitten tulikin paha olo ja piti lopettaa lukeminen.
Aamun Hesarissakin oli jotain, josta mun piti kirjoittaa, mutten enää muista että mitä.

Rekorderligin granaattiomenasiideri maistuu hersyvästi kesälle ja jollekin tunnistamattomalle esanssille. Taidan pitää. Eikä joka puolella enää onneksi haise dulla, kuten eilen.

Jos olet mies, keskimääräisen karvainen, ja tykkäät treenata salilla tai juosta juoksumatolla, ole hyvä ja pue yllesi jotakin muuta kuin hädin tuskin pakara-alueen peittävät mikroshortsit. Huono olo saattaa muuten tulla kanssakärsijöille. Kiitos.