Tietyistä hyvistä tai pahoista asioista saattaa saada tunteen, joka muistuttaa vatsatautia: sellaisen, että juuri nyt lounas ei pyri ylös, mutta kukaan ei tiedä mitä tapahtuu, kun esimerkiksi käännän kylkeä; kuin olisi nielaissut kuumemittarin tai seonneen vatupassin.
Priorisointi ja fokusointi ovat olleet päivän sanoja tänään. Kummallista, miten vähän sitä voikaan itselleen järjellä perustella; miten sitä saattaa joutua sokaisevan, verenpunaisen raivon valtaan asioista, joiden tietää olevan merkityksettömiä paitsi itselleen myös ainakin toiselle niistä, joita ne oikeasti koskevat. Onneksi mä olen taipuvainen uskomaan karman lakiin, ja ajattelen, että on asioita, jotka tulevat jokaisen koettaviksi. Ennemmin tai myöhemmin. Ja kuten tänään Reinon kanssa todettiin, ne on vähän niin kuin vesirokko: mitä vanhempana sen potee, sen tuskallisempaa - ja fataalimpaa - se on.
Eilisiltana satuin sammuttamaan valot juuri ennen massiivisen hälytysajoneuvoletkan ohiajoa. Mun koti muistutti hetkellisesti ruotsinlaivan discoa. Jostain syystä se sireenien ääni kääntää edelleen mun sisukset vähäksi aikaa ympäri. Loppuukohan se koskaan?
Mulle sanottiin tänään lääkärissä, että mulla on rakenteellisesti täydellinen selkä. Vastustin mielihalua pyytää lausuntoa kirjallisena, jotta olisin saanut sen kehyksiin vaikkapa makuuhuoneen seinälle: sen sijaan mallailin jo paikkaa niille röntgenkuville. Oikeastihan selkäranka on varsin visuaalinen ja jotenkin puhtaan ankara näky okahaarakkeineen ja SI-nivelineen. Etenkin jos se on täydellinen.
Tämän hetken suosikkiasioita:
- selkään piirtely
- itsetehty vadelmarahka
- hikoilu
- Harry Potter ja kuoleman varjelukset
- teknovioletti kynsilakka
- tyhmänhauskat jutut ja kiireetön sängyssä lojuminen
- sievä pieni vaaleanpunaiseen nuttuun puettu valkoinen lelunnäköinen chihuahua, jonka tapasin noustessani kotipysäkilläni bussista
- luontevuus ja luotettavuus
- uudet duunikuviot ja hilpeä toimistojengi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti