Ryhdyin tänään lukemaan pitkästä aikaa omia vanhoja galtsubloggauksiani. Koin hämmentävän tunteen: siellä kirjoitti joku, jolla oli paljon samoja ajatuksia kuin mulla, mutta joka kirjoittaa paljon nasevammin, lystikkäämmin ja punnitummin. Sen tunteet on kuin mun, mutta se osaa nimetä ne, jäsentää ne käsitettäviksi ja toimia niiden eteen.
Toisaalta se on ihan hirveän naiivi, eikä suostu näkemään tosiasioita vaikka ne puris jo sitä nilkkoihin. Se on asenteellinen ja aika totinen, ja kuluttaa ihan kohtuuttoman paljon aikaa haikailuun.
Mun mielestä olis ehkä kiinnostavaa keskustella sen kanssa.
Tänään Hesarissa joku urheasti lenkkeilevä tätönen porasi, miten kesäaikaan siirtyminen sekoittaa hänen unirytminsä viikoksi. Kyse on hei yhdestä tunnista, yhdestä ainoasta! Jos se on noin höllässä, niin sitten sen sietääkin irrota. Oikeasti.
Täällä on nyt samanlainen sää kuin Amsterdamissa oli viikolla yhdeksän. Ehkä tästä vielä kesä tulee tänäkin vuonna. Tai just nyt olis aika luottavainen tunnelma.
Haluaisin siteerata jotain tunnelmaan sopivaa kappaletta tähän, mutten keksi sellaista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
ooh, mulla on muuten ihan sama juttu näitten bloggausten kanssa!
ihana drops of jupiter!
arvaa vaan kuinka lämmintä on barcelonassa sitten ;)
Mä olen myöskin jonkin aikaa sitten lukenut vanhoja kirjoituksiani, se oli huono valinta. Huomasin, että nykyään suollan täysin yhdenpäiväistä paskaa ja blogillani on eksistentiaalinen kriisi. Tai siis, se saa nyt kovasti olla paranemaan päin, taikka lopetan sen tyystin.
Tunnelmaan sopiva biisi on tietysti ISIS - Grinning Mouths
Ai niin, tykkäsin tuosta sun edellisestä kirjoituksesta, olen vain aika poikki ja täten en osaa sanoa siitä mitään muuta. Sun tekstejä on AINA ilo lukea.
oj, kiitos kultaset! ja mierolainen: et kyllä mene lopettamaan blogiasi, mä kiellän! asia on vain niin, että onnelliset ihmiset kirjoittavat kenties vähemmän hyvin kuin onnettomat, ihan totta. joten anna sille aikaa, elämä koostuu sykleistä... ;)
Lähetä kommentti