Mä en hirveän usein elämässäni ole joutunut oikeasti pataanvedon uhan alaiseksi. Eilen näin kuitenkin kävi. Istuimme Rikkaan Ystävän kanssa Otteen baaritiskillä, kuten tuhansia kertoja aiemminkin. Tanssimme, juttelimme, lauloimme, joimme - punaviiniä, kuten niin monesti ennenkin. Ympärillä heilui juopuneita ja laajaliikkeisiä ihmisiä. Siinäkään ei ollut mitään neitseellistä. Kunnes eräs kookas ja sellaisella ylimielisellä tavalla kohtalaisen komea poika huojahti seuralaisineen minua - ja punaviinilasiani - päin. Hups oho.
Eipä siinä, on aivan ymmärrettävää, että koordinaatio ei aina pelaa eikä se sinänsä haittaa, vaikka tuloksena olisi lempipaidan pilallemeno. Ei haittaa, jos moka havaitaan ja sitä pahoitellaan asiaankuuluvasti, sekä korvataan paidalle kaatunut lasillinen uudella. Jos sen sijaan valittu taktiikka on epämääräinen ölinä, yritys poistua tilanteesta sekä ehdottomana jalokivenä kruunussa otsikonmukainen nimittely, voi olla että mulla läikähtää yli muutakin kuin sitä punaviiniä.
En mä kyllä sen päälle sylkenyt, sen se keksi ihan omasta päästään.
Onneksi oltiin juuri Otteessa: pari sormenosoitusta ja tuntomerkkien mieleenpainamista - sen jampan ei tarvitse enää viettää iltojaan siellä. Mun mielestä on kamalan ritarillista ja jotenkin ihan totaalisen pehmittävää, kun miehet puolustaa mua. Etenkin kun ne tietää, etten mä sano kuin asiasta enkä koskaan huvikseni.
Tätä ennen mä olin ehtinyt jo nauttia Muchos Nachoksista Amarillossa ja makeasta mutta edullisesta skumpasta Public Cornerissa, marssia tietäväisenä Looseen "psychotrancebileisiin" ja törmätä siellä sattumalta Keikari-Ismoon; ottaa uusi navigaatioyritys ja päätyä Loopiin niihin mainittuihin bileisiin, tilata pullollisen punaviiniä yhdellä lasilla onnistuen kohottamaan kyypparin kulmakarvat korkealle, saada Esan (tai jonkun randomin) käsivarsikarvoja sieraimeeni; puhutella ihmisiä niiden virtuaalinimillä ja halata ihananhajuista fieldspanielin isäntää.
Varsin täysipainoinen tournee siis. Ja se hyvä tuoksu muuten tarttui, haistelin sitä dekolteestani koko matkan Otteeseen. Mitähän merkkiä se oli?
Kyllä me lopuksi käytiin vielä Rawxissakin, mutta siellä ei ollut mitään mainitsemisen arvoista eikä edes yhtään tuttua. Sitä paitsi keskustelun taso alkoi siinä vaiheessa huikean limboliikkeen, eikä siitäkään ole siis syytä toistaa edes osia tässä yhteydessä.
Miten tässä kävikin taas näin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
no tässä kohtaa nimi sairas sika istuu kuin nyrkki napolinpataan, olen mykistynyt. onneksi on ritareita.
itsehän olin jatkoilla kahdeksaan asti aamulla.
ouh, kasiin...? mä heräilin siinä vaiheessa jo ekaa kertaa. lisäksi mulla haisee edelleen kädet sille yöpalaburgerille, jonka kotimatkalla kiskaisin.
mutta olipa kiva nähdä <3
Itsehän olin myös sitten ehkä jatkoilla kasiin. Tänään on ollut aika sekalainen olo, joka on kestänyt samanlaisena vain noin viisi minuttia putkeen. Näinköhän jakomielitauti puhkeaa?
Mutta siitä oli hauskaa, että kerrankin pääsin sekoilemaan oikein urakalla pitkästä aikaa, puhdistaa mieltä erittäin hyvin (jahka sen mielensä saa takaisin tuonne pääkopan sisään).
Hei varokaa, huomenna on sitten virpojat ovella muuten!
Onpas ollut vittumainen tilanne. Höh.
Joku kertoi juuri klubbarissa (klubitus.orgissa thät is) että viime lauantaina Kaivolla Dj Orkidean keikalla joku testosteronihirviö oli mukiloinut vessassa sen tyttöystävän.
On käytöstavat kokeneet inflaation, kun kundit kuvittelee että muija, niiden mielestä vittumainenkaan, on joku tappelukaveri.
Onneksi olet hengissä eikä se pääse enää baariin.
Taas on toi turvasana melkein oikea sana (hnkisiv - henkisiivu). Otan sen hyvänä merkkinä tälle päivälle.
Lähetä kommentti