Sexy & seventeen

Stressaavan työviikon jälkeiset nollausoluet Kurvin William K:ssa. Upearipsinen baarimikko unohtaa laskea olueni ja joudun palaamaan tiskille noutamaan sitä - sattumus, josta riittää hupia jokaisen seuraavankin noudolle. Keskustelemme seurueeni kanssa Raamatusta ja maitolitran hinnasta.

Kustaa Vaasan legendaarisen herttaisen henkilökunnan voittokulku jatkuu: suunnattoman suloinen nuorukainen myy minulle lasillisen punaviiniä, nimittää sitä valkoiseksi ja häkeltyy takeltelustaan niin, ettei edes laske kämmenelleen laskemiani kolikoita vaan sanoo luottavansa minun laskeneen ne valmiiksi. Kerskun seurueelleni löytämälläni täydellisellä hyytyneen veren värisellä kynsilakalla. Nuu ilmoittaa liittyvänsä seuraamme pikimiten, mistä ilostun kovasti.

Pasificossa tunnelma on hämyisä ja hieman aggressiivinen. Nautimme sangriaa ja aurinkorasvan makuista chichitä kannuittain, esittelemme vapaapainin erikoisliikkeitä sekä keksimme keinoja säikytellä lapsia vanhemman ominaisuudessa. Kanssani samalle nahkarahille työntyy seisovasilmäinen nuorukainen, Jeccican isä, joka omien sanojensa mukaan tahtoo painaa aseenpiipun ohimolleen. Asioita, joita voit tehdä vain kerran elämässäsi.

Seurue poistuu jättäen minut ja Nuun viimeistelemään kannua, ja kuin taikaiskusta pöytämme takana olevalle sohvalle säntää lauma kohteliaita ja karamellinsieviä poikia. 18 vuotta vanhoja poikia, jotka kiipeilevät toistensa syliin, työntelevät suunnattoman pitkiä pillejä toistensa ruumiinaukkoihin - ja ovat niin jakamattoman kiinnostuneita, suorastaan janoisia kuulemaan meidän puhuvan. Mitä sä harrastat? Juksaan olevani 25-vuotias, sillä jo jonkun 26-vuotiaan ajatteleminen saa pojat julkistamaan kommentteja toyboystä, kasvoillaan sumea, sisäänpäinkääntynyt ilme, joka syntyy siitä, kun yrittää käsittää jotain todella kaukaista: avaruus... miljardi euroa... ikiliikkuja... vauvauinti... Jessica Alba...

Huomaan ajautuneeni joukkion kauneimman, hieman ujon suurisilmän kanssa kahdenkeskiseen ajatustenvaihtoon. Lasken käteni sen polvelle; se sävähtää koko vartalonsa mitalta ja hetken luulen sen pakenevan metsäkauriin lailla. Se kuitenkin jää paikoilleen, vaikka sen silmistä näkee, miten sen sydän takoo ja hengitys käy työläästi.
Muutaman korttelin matkalla minun luokseni se ei enää oikein keksi sanottavaa, tuijottelee Vansiensa kärkiin ja potkii pikkukiviä. Ylläpidän tunnelmaa ja nykivää keskustelua; pyyhkäisen majoneesitahran sen leualta ja suutelen varovaisesti. Se vastaa ahnaasti eikä ensinkään niin kömpelösti kuin oletan, se on jo aikuinen, omasta mielestään ihan valmis ihminen.
Se katselee suuret silmät selällään ympärilleen asunnossani, sulla on ihan sikana kirjoja ootsä lukenu noi kaikki, enkä raatsi pestä meikkejä ettei todellinen ikäni paljastuisi. Sen vartalo on ihana, kireä ja sileä kauttaaltaan, eikä sillä ole yhtään rintakarvaa...

Sitten herään.