NYT VIRVOTAAN!

Olen tunnetusti hauskanpidon ystävä. Jos siis sääpiäisenvietto alkaa nukkumalla niin pitkään kuin napa nipottaa, toimittamalla tyhjää alkuiltaan saakka ja saamalla auringonlaskun aikaan loistokasta, juhlimaan altista seuraa, ovat puitteet Minkille mieleiselle vapaapäiväputkelle otolliset.

Pitkän perjantain sanomaksi muodostuivat nuorukaiset. Pasificossa nautimme kannullisen sangriaa, seurasimme poikamaista kurmoottamista ("Mä en uskalla mennä röökille kun mä saan turpaani noilta!") ja pillien nenääntyöntelyä, sovittelimme nuorten miesten lippa-asusteita sekä saimme samat piltit syömään kädestämme (jos pojan syntymävuosi on 1990 ja oma sijoittuu seitsenkymmenluvun lopulle, onko moraalitonta jallittaa sitä? Täysi-ikäinenhän se kuitenkin on, joten rikoksen tuntomerkit eivät täyttyne?).
Kustaa Vaasaan siirtyminen pudotti tiellemme Attacin pantavannäköisen pääjohtajan, kovaäänistä tilitystä sekä lopulta Kallion valomerkin. Kotimatkalla totesin upottaneeni illan aikana miltei enemmän rahaa grilliruokatuotteisiin kuin alkoholijuomiin.

Lankalauantaina heräsin karapoulousvapaaseen, sädehtivän keväiseen aamupäivään, mistä riehaantuneena säntäsin kaupungille hankkimaan silmänympärysvoidetta. Reinon kanssa vietetty kahvituokio ja Serkkutytön keittiöremontin (joka muuten maksettiin pil- rahalla. Rahalla.) lopputuloksen tarkastaminen muuttuivatkin skumppalounaaksi ja kevään ensimmäisiksi pussilonkeroiksi Kaisaniemen puistossa. Illan ohjelma oli tuttu, mutta seura uutta: jos sisarussarja Jessie (8 vuotta), Jeesus ja Soulord Matikainen (iät tuntemattomat) ovat hunningolla tai Mauri Israel Mikkola käyttäytyy huonosti, katseet voi suunnata persaukisten baarin pizzatiskille. Illan drinkit olivat mansikkaisia, lukuunottamatta Chichi-kannullista sekä Panttari-shottia (panttari panttaa siinä missä salmari salmaa, luonnollisesti). Suunnitelma ensi vuoden palmusunnuntaita varten on myös laadittu: jos sinun rappukäytävässäsi kajahtaa kyseisenä aamuna reipashenkinen "NYT VIRVOTAAN! (Ihanaa Leijonat ihanaa!)", tiedät keille soittaa.
Loppuun vielä dadaistisuudessaan vertaansa hakeva keskustelu minun ja Serkkutytön välillä lauantaina:

m: - Millon te meette JP:n kanssa naimisiin?
St: - No emmätiedä, JP on jo niin vanhakin ettei sitä kiinnosta silleen enää.
- No mut haluisitsä?
- Eeemmä kyllä vielä kotiin haluais lähteä.
- Jjjust.

Tahtoisin toisin, mutta kustaat lienevät vaasattu osaltani tältä pääsiäiseltä.