Takakontissani on pieni kissa, jolle olen jonkin aikaa etsinyt kotia,
mutta näille miekkailijaherroille en sitä voi tarjota.
Välillä se saa minut itkemään, kun ajattelen mitä sille kuuluu siellä.
Olen tavallaan sen vapauden tiellä,
koska pelkään, ettei se selviä yksin.
Vaikka voisin antaa sen mennä menojaan,
antaa sen olla kaunis ja urhea avaruuskissa,
ja niin avaan takakontin vauhdissa
ja kissa sinkoaa kohti mustaa aukkoa keskellä avaruutta,
ja pysähtyy ikuisuudeksi sen viereen ja kehrää.
Miikka
keskiviikko 8. huhtikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
mä tykkäisin tosta kissasta. ainakin symbolisesti, niinkun se on runoonkin pantu.
eikö! jotenkin sydämen sulattavaa - ja myös etäisesti tutuhkoa.
Lähetä kommentti