maanantai 13. huhtikuuta 2009

Planta geeni on perimään kirjoitettu istutustaipumus

Mistä mahtaa johtua, että kolmen päivän totaalinen vetelehtiminen aiheuttaa näin suunnattomia syyllisyystiloja? Se tosiseikka, että noista kolmesta illasta kaksi vietin keskiolutpitoisen viihteen parissa, osin anniskeluravintoloissa, vain pahentaa nalkuttavaa ääntä päässäni.
Mitä ihmettä? En tärvännyt kaikkia ansioitani. En feidannut tapaamisia tai sovittuja menoja. En rikkonut mitään tai ketään. En ollut edes suunnitellut saavani aikaan kovasti yhtään mitään; miksi minusta siis tuntuu, kuin minulla olisi paras olla jokin hyvä selitys moiseen tuottamattomaan lorvailuun tai muuten?

Mitä sillä on väliä, vaikka kohottautuisi sängystä lähempänä puoltapäivää kuin kukonlaulua, jos niillä keinoin tuntee olonsa virkistyneeksi ja on valmis koitoksiin ja sankaritekoihin?

Jaksaakseni paremmin elää rasittavan kurinpitäjäpuoleni kanssa aloitin tämän päivän pesemällä ikkunat. Kylvetin viherkasvit. Pesin ja levitin pyykit. Tiskasin. Pian lähden poikkeamaan puutarhamyymälässä hankkiakseni viimein työhuoneeseeni kauan himoitsemani kentianpalmun: luonnollisesti siihen pitää sitten vaihtaa ruukku, mikä saa aikaan multaista sotkua lattialla, mikä aiheuttaa siivoamisen tarpeen, mistä seuraa tomuttamista, imuriääniä ja laminaattipesuaineen vaahtoa. Josko neljäs kuolemansynti alkaisi siinä vaiheessa olla miltei sovitettu.

5 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

mä luulen et mun lorviminen on oikeutettu pelkästään sillä, et pystyin käsittämään kaikki noi sun aikaansaannokset... voin siis jatkaa kahvinjuontia pyjamassa vaikka kello on kaks. etköhän säkin saa koht anteeksi.

Takaisin Kallioon kirjoitti...

Drinking beer makes baby jesus cry.

Anonyymi kirjoitti...

täytyy sanoo että se pesä -kasvi veti hiljaseks...

/f

Kesäminkki kirjoitti...

anteeksi saatu, check!
luulisi muuten ristillä killumisen itkettävän huomattavasti enemmän, vaikka toisaalta mitäpä minä mistään ymmärrän. kostoksi juon lonkeroa, mitähän matikaisen veljekset siihen sanovat? hähäh.

nuunis kirjoitti...

mullakin on kauhea syyllisyys, ja ahdistus siitä, etten tiedä mihin oon syyllinen. periaatteessa tällänen pikku messias kuin mä oon varmaan taas vastuussa koko maailman synneistä, JUST.

sanavahvistus on sekä itsemurhahakuinen että vihastunut: suiessed.