Kävelen kirjastosta kotiin. Iltainen vasta-aurinko leimuaa hiuksissani ja laukussani on monta uutta kiehtovaa romaania. Vastaanteputtava hupsunnäköinen pikkukoira saa minut hymyilemään ja tekemään veikeitä ilmeitä itseään huvittaakseen. Tuntuu melkein hyvälle.
Eikä se ole yhtään sopivaa. En halua lakata ikävöimästä sinua, en halua unohtaa ja selvitä, en halua vain jatkaa elämääni.
Sillä jos minä teen niin, sinäkin voit. Ehkä sinullakin on jo vähän paremmin, ehkä sinäkään et enää kaipaa herkeämättä. Ehkä sinäkin hymyilet seurakoirille ja auringolle hiuksissasi.
En minä halua sinun pääsevän minusta yli. Silloin olisit jättänyt minut kahdesti, ja sitä minä en kestäisi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
:(
Sulla on tuolla listalla Kalavale! Kirjana vai teatterina? Haluaisin nähdä sen mutta on kuulemma loppuunmyyty kaikki esitykset.
kirjana! lainasin lainastosta ja lukaisin miltei yhdeltä istumalta. aika vangitseva teos, etten sanoisi, ja suosittelen lämpimästi. teatterista olen kuullut hyvin ristiriitaista arviota, eikä se jotenkin kiehdo mua yhtään näyttämöteoksena. vaikka tavallaan joo, kun ne hahmot on niin uskomattomia. mutta siis.
mä kyllä tykkäsin siitä näytelmästäkin, vaikka olihan siinä aika ranteet auki ja aurajokeen -meininki. jos saa verrata päällystakkiin jonka näin vähän ennen, niin päällystakki oli kyllä parempi kun siinä oli vähän huumoriakin vaikka samoja synkkiä teemoja olikin. toi kalavale kävi loppuvaiheessa aika paljon ahdistamaankin jopa paatunutta sosiaalipoliitikkoa, mutta oli se ihan vaikuttava.
Lähetä kommentti