Yhtä paljon tänään kuin eilenkin

Suunnittelin metrossa istuessani, mitä halusin tänään sinulle sanoa:

Että jokainen tekemättä jättäminen on valinta ja johtaa seurauksiin tekojen lailla; ettei passiivisuus puhdista vastuusta; että jos antaa tapahtua, on aivan yhtä osallinen tapahtumiin.
Että toivoisin merkitseväni sinulle samaa kuin sinä minulle, mutta kuinka kerran toisensa jälkeen osoitat pienin, arkisin, puolihuolimattomin ratkaisuin, ettei asia ole niin.
Että tahtoisin, nykyään yhä useammin, sanoa etten halua tätä enää, haluan pois, haluan enemmän. Haluan kaiken. Enkä samaan aikaan halua luopua mistään, sillä toisinaan vain tieto olemassaolostasi tekee hengittämisestä helpompaa.
Että kun kosket minua, muistan, ettei maailmassa ole mitään, mitä en kestäisi saadakseni sitä lisää.

Sain aikaiseksi tekstiviestin, jossa kerroin kaipaavani ja johon et vastannut.



"Että heillä olisi onni.

Hyvä

Että heillä olisi hyvä - -

Että heillä olisi kohtalainen onni.

Kohtuullinen onni

Että heillä olisi kohtuullinen onni, josta jakaa.
Että heillä olisi - -
Että he uskaltaisivat - -
Että heillä - -
Ei ei ei ei.

Että he söisivät. Että he joisivat. Että he nukkuisivat. Että he olisivat turvassa. Mutta silti: Että heillä olisi joku.
Että he voisivat - -
Että he voisivat - -
Että he voisivat - -
Tämä on vaikea.

Että he voisivat hymyillä.
Että he voisivat hymyillä herätessään.
Että he söisivät, joisivat ja nukkuisivat ja olisivat turvassa, että heillä olisi joku, ja silloin onni.
Ja että he siksi hymyilisivät herätessään."

- Anu Silfverberg: Kung Po