Kuttu ja kutun pito

Jos Henry Laasanen ja Antti Nylén saisivat epähuomiossa lehtolapsen, se puhuisi takuulla kuin Timo Hännikäinen.

Tämän aamun Hesarissa, sivulla C6, Hännikäinen on saanut tilaisuuden esitellä vastailmestynyttä kirjaansa. Kirjassaan hän ilmeisesti puolestaan esittää käänteentekevän väitteen seksistä: toiset saa, mutta aika monet ei! Valitettavaa tämä on siksi, että Hännikäinen itse kuuluu meihin ei lainkaan / liian vähän -sarakkeeseen rastinsa piirtäneisiin. Hännikäinen myös tulee haastattelussa sanoneeksi, ettei missään nimessä ole kirjoittanut päästäkseen pätemään tai lohkaistakseen itselleen isomman viipaleen tuosta vapaana ja holtittomana vellovasta heteroseksivanukkaasta: "En hae julkisuutta, enkä tehnyt tunnustuskirjaa. Minulla ei ole tunnustettavaa."
Mitähän ihmeen tarkoitusta kirjasi sitten palvelee?
Pitäisi luultavasti tutustua teokseen ennen siitä bloggaamista, mutta enpä taida viitsiä. Miksi polyesteri pitäisi pestä silkkiohjelmalla?

Hännikäinen on havainnut, että Hesarin mukaan "seksikilpailun kuningattaria ovat - - nuoret naiset. - Heillä on varaa valita. Se tekee heidät joskus inhottaviksi olennoiksi. He voivat olla vaativia ja julmia." Tässäpä muutama uutinen sinulle, Timo:

1) Seksi on peliväline, pidimmepä ajatuksesta tai emme. Sitä se on ollut ammoisista ajoista lähtien. Se ei kuitenkaan suinkaan ole sitä yksinomaan nuorille, kimmoisille naisille: toki häirintää, hyväksikäyttöä ja raiskauksia voidaan pitää myöskin tai miltei puhtaasti pelon välineinä, mutta olisi totuuden kieltämistä olla näkemättä niihin liittyvää seksuaalisen vallan uhkaa, jonka kanssa jokainen nainen joutuu kasvamaan. Varsin usein - joskaan ei tietysti aina eikä pelkästään - näissä tilanteissa vallankäyttäjänä on mies ja sinä toisena osapuolena nainen.
2) Seksipartnerin valinta tehdään muun muassa ulkonäkökriteerein; näinhän Hännikäinen itsekin tekee pyrkiessään epätoivoisesti juuri niiden nuorten naisten sänkyyn, jotka eivät harmi kyllä häntä sinne huoli. Jos ei itse katso olevansa edes osittain vastuussa siitä, kehen voi tai ei voi itsensä penetroida, on hieman väsynyttä ja etten sanoisi lapsellista syyttää siitä yhteiskuntaa tai vaikkapa vallitsevaa kauneuskäsitystä. Maailmassa on virhe, on on, mutta silti. Kasvaisit nyt aikuiseksi.

Seksi ei ole mikään kansalaisoikeus. Allekirjoitan toki sen tekevän elämästä muistaakseni monin verroin hauskempaa ja, no, tyydyttävämpää - ilman sitä ei kuitenkaan kukaan edelleenkään ole kuollut.
Kyse on myös lopultakin vain seksistä: sen sijaan, että heittelee helppoja, poleemisia täkyjä nuorten naisten pakollisesta bordellipalveluksesta ja keskittyy kouristuksenomaiseen pillunmetsästykseen, kannattaisiko suunnata energiansa johonkin olennaiseen, esimerkiksi persoonansa kehittämiseen?

Enkä edelleenkään ymmärrä, miksi ihmeessä minun pitäisi olla pahoillani siitä, ettei Timo Hännikäiselle heru.