Aivan yhtäkkiä tunnen jälleen voimakasta himoa joutua vastuuttomasti juovuksiin.
Tein ruokaa, oikeista perunoista.
Silitin.
Pesin ja levitin pyykit.
Katsoin The Stepford Wivesin.
Eikä himo vain hellitä.
Eikä se vitutus laantunutkaan, eikä epävarmuus, eikä ahdistus, vaikka kolme päivää niin jo ehdinkin luulla.
Kunpa voisin vain kävellä ulos tästä kaikesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Mulla on sama fiilis. Arvaa mikä auttoi: 550 euroa maksavat meno-paluuliput lokakuiseen Thaimaahan ja reissuplääni kuukauden saarillalojumiseen, Bangkokin nykytaiteeseen ja pitkätukkaisiin travelleripoikiin.
hohoho, mun ei tee mieli vieläkään dokaa yhtään! onneksi. phyi, viinaa!
mä tein eilen itse alusta asti lasagnea (no okei paitsi ne levyt ostin valmiina), ja taidan perustaa kokkikoulun koska oon niin lahjakas.
Take a walk on the wild side...
Mä voisin olla valmis alkoholinhuuruisiin iloitteluihin tässä lähiaikoina, tarkoittanee kylläkin epäarkea.
panu: mikä ihme siinä on, että kaikkien pitää päästä juuri siihen kirottuun maahan? (en tietenkään ole kade. isäs oli.)
nuu: onnittelut! olette voittaneet kultaisen tiskirätin! sen ja palkintoon sisältyvät suonensisäiset kovat huumeet ovat noudettavissa... POPULUKSESTA! hähähähähäääääää!
miero: mulla ei ole rahaa dogata enää tässä kuussa. eikä terveyttä. surkeaa.
Onneksi tämä kuukausi on ihan kohta jo loppu. Sitten on uusi kuu, uudet rannehuvit. JEI!
Mä vedän kyl perseet ihan just. Liput tai ei lippuja. Ne olikin muuten vaan 510 euroo.
Mulla Thaimaan-valintaan vaikuttivat eniten pitkätukkaiset travelleripojat. Muista en tiedä.
Lähetä kommentti