Tiedätkö, mille tuntuu, kun jostakusta ei koskaan saa kyllikseen? Kuinka nääntyy kaivatessaan lisää läsnäoloa, katseita, ihoa; kuinka yhteinen aika ei milloinkaan riitä?
Tiedätkö, miten paljon maailmassa on asioita, joita tahdon kertoa juuri sinulle; tiedätkö, miten haluan tietää sinusta kaiken?
Mahdun syliisi täsmälleen, tiedät kuinka koskea säikäyttämättä. Katsot minua niin, että sanani sulavat.
Maailmani on parempi, kun sinä olet siinä.
Falling slowly, eyes that know me
And I can't go back
Moods that take me and erase me
And I'm painted black
You have suffered enough
and warred with yourself
It's time that you won
Take this sinking boat
and point it home
We've still got time
Raise your hopeful voice
You have a choice
You'll make it now
Falling slowly, sing your melody
I'll sing along
- Glen Hansard: Falling slowly
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kaikki tuo tuntuu tosin piinaavan tuskalliselta silloin kun maailma vain olisi parempi jos se toinen olisi siinä.
Ei tollasta saa kirjottaa! Se liippaa liian läheltä. Repii mut hajalle. "Täsmälleen"... juuri niin se on.
niinpä, molemmille. niinpä.
Lähetä kommentti