Ihmismieli toimii usein sillä tavoin hupsusti, että se toisinaan kieräyttää asiat tyyten katolleen. Joskus joku on ihan erityisen mukava ja ystävyysmielessä puoleensavetävä, joten sille haluaisi olla ihan erityisen kiva ja haluaisi antaa itsestään oikein edullisen kuvan, sanoa nokkelasti ja hymyillä nätisti ja tehdä pikkuisia mutta mukavia myönnytyksiä. Ja sitten ei onnistukaan kuin korkeintaan hymyilemään, ja sitäkin lähinnä jotenkin hämmentäen tai epäilyttävästi. Ei keksi mitään sanottavaa tai töksäyttelee sopimattomasti ja onnistuu muutenkin vaikuttamaan ihan imbesillille.
Ja toisinaan, juuri kun on sisimmässään jo luovuttanut jonkin asian suhteen ja alkanut mielessään valmistautua pitkään ja valottomaan ikiroutaan, asia nytkähtääkin kuin itsestään kohti taivaanrannan haaleaa kajastusta. Ei paljon eikä vieläkään enempää luvaten, mutta kuitenkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Taas komppaillaan. Noinhan se menee ja aina se yllättää vaikka luulisi kuvioon tottuvan vuosien saatossa.
Mä en tajunnut tätä kunnes mieheni käänsi sen kielelle jota osaan: "aina tulee uusia kenkiä." Eli siis vaikka et (en) saisikaan näitä kenkiä, on epätodennäköistä ettetkö (ettenkö) jo ensi viikolla mankuisi seuraavia. Touché. Pätee muuten myös elämään, ajattelijamme O huomasi.
mielenkiintoinen lähestymistapa! mä taas en pääse tuota kautta asian ytimeen, mutta olen toki hieman oman ajatteluni vanki. tai ehkä vain tarvitsen uudet kengät.
Lähetä kommentti