Sattuipa niinkin, että tänä päivänä päässäni liikkui oikeita ajatuksia. Ei kovin yleviä, arvaatte, ettekä ole väärässä. Parempi ajatus päässä kuin kymmenen blogissa, sanotte te. Ja katso! Silti minä kirjoitan. Hähäh.
Tänään mietin seuraavaa:
- miten kovasti toiset luottavatkaan siihen, että juuri heidän tarinansa on niin kiinnostava, että se kannattaa kertoa - ja toisten kannattaa kiinnostua. Kuinka ne voivat olla niin varmoja? Ja niin väärässä? Ja kertoa sen silti niin luottavaisina?
- miten essentiaalia ihmiselle selvästikin on löytää aina syntipukki omaan huonoon oloonsa. Jos se on olosuhde, voi sen yhtä hyvin purkaa olosuhteen kanssa tekemisissä olevaan ihmiseen. Jos se on asiain tola, voi siitä aina kiukutella. Jos sillä ei saa asiaa korjattua, saapa ainakin toisenkin olon kurjaksi.
- kuinka onkaan kosmetiikka kallistunut euron myötä (eikä leipäkään maistu enää leivälle). Markka-aikana tuskin olisin hankkinut yhden päivän nimiin kosmetiikkaa yli kolmellasadalla mummolla. Tänään sekään ei riittänyt.
- kuinka mahtavaa on voida luottaa siihen, että toinen osapuoli saa välittä sutkaukset, sananparret ja päivän (tai elämän) aiempiin puheenaiheisiin viittaavat repliikkiniiaukset; että se osaa nauraa kun on naurulle varattu tila ja taas yllättää nauruun yllyttäen, kun ei itse siihen ole valmistautunut ensinkään.
- miten älyttömän paljon merkitseekään asia, jonka koettaa antaa olla häiritsemättä arkeaan lainkaan. Ja kuinka vähän millään arkeen liittyvällä onkaan merkitystä sen rinnalla.
Epäloogisen paljon jännittää huominen. Koetan hengittää kohisevasti ja hokea olevani ystävien seurassa. Toivottavasti olen myös.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti