Sexed up - and stupid

Kuvitellaan seuraavankaltainen tilanne:

On eräänlaisessa esimiesasemassa oleva auktoriteettishenkilö, joka toisinaan hoitaa töissään myös koulutustyyppisiä tehtäviä. Eräänä päivänä, henkilömme ollessa juurikin edelläkuvattujen työtoimien parissa, hänen kännykkänsä piippaa tekstiviestin merkiksi. Henkilömme kiusaantuu huomatessaan näin liian myöhään jättäneensä puhelimeensa täysin tapojensa vastaisesti ja varsin epäammattimaisesti äänet päälle; hän pyytää holhokeiltaan anteeksi ja ajattelee samalla nöyryytyksellä vilkaisevansa vielä pikaisesti viestin sisällön.
Viestin lähettäjä on muuan, jonka kanssa henkilömme on säännöllisessä intiimissä suhteessa. Viesti itsessään on lyhyt, mutta sangen suorasukainen ja sisällöltään voimakkaan seksuaalinen ehdotus.
Kuvitellaan pakan sekoittumisen ääni ja kaulalta salamana leviävä hehkuva punastus; kuvitellaan vastaukseksi hätäisesti naputeltu viesti, joka kuuluu koko pituudessaan: "Ok"
Kuvitellaan viestin lähettäjän ilkikurinen riemastus.
Kuvitellaan vielä uudelleen viestin vastaanottajan hämmennystila. Plop, plopplopplop.

Viikonloppuna luonnehdin itseäni adjektiivein hidasälyinen ja pelokas. Pyrin kuvaamaan itseni ja dekkarikirjallisuuden välistä olematonta lukusuhdetta. Sittemmin olen kuitenkin joutunut vakavasti pohtimaan, josko kyseisistä määreistä olisi itsestäni puhuessani laajempaankin käyttöön. Viime aikoina olen nimittäin joutunut keskelle merkillisiä kvasikeskusteluja, joiden toinen osapuoli selvästikin olettaa minun olevan ajatuksiensa tasalla ja aloittaa vuoronsa näennäisen motivoimattomasti ja järjettömästi mutta selvästikin itselleen (ja oletuksiensa mukaan myös minulle) täysin koherentisti ja asianmukaisesti, tähän tapaan:

Olemme toimistolla Reinon kanssa kumpainenkin omassa huoneessaan, jo pitkän tovin omiin toimiimme vaiti uppoutuneina.
R.: - Miinus viis.
M.: - Mitä?
R.: - Sulla.
M.: - ...mitä?
R.: - Sulla. Miinus viis.
M.: - Mistä sä puhut?
R.: - Sun tuntisaldo on miinus viis.
M.: - AaaaAAAAaaa.

Äiti soittaa minulle tavallisena arki-iltana, keskeyttäen raivokkaan vessanpöntön kuuraukseni.
Ä.: - Niin sitä vaan kun sä sanoit että se on vähän vanhempi.
M.: - ...???
Ä.: - Niin arvaa mistä sen tiesi.
M.: - Mistä sä puhut?

Ehkä olen juonut tyhmyysteetä liiaksi aamiaisella. Tai sitten kaikki muut ovatkin yhtäkkiä Edward Cullenin veroisia ajatustenlukijoita ja olettavat samaa myös kanssakulkijoiltaan. Oli miten oli, tunnen itseni hyvin yksinkertaiseksi ja koetan siitä syystä muistaa pitää suuni enimmäkseen kiinni. Ettei imbesilliysvaikutelma välittyisi ihan niin ilmiselvänä muillekin.