Day 23 - A song that you want to play at your wedding

Minä tunnen sellaisia tyttöjä - aina tyttöjä, ei koskaan poikia - jotka ovat lapsesta saakka tähdänneet naimisiin ja suunnitelleet kaiken valmiiksi sitä silmällä pitäen. Ne keskustelivat hädin tuskin täysi-ikäisinä suvereenisti kimpuista ja mekkomalleista ja sormuksista, suunnittelivat tarjoiluja ja koristeluja ja sit mä mietin et onks kyyhkysten vapaaksipäästäminen jo kuitenkin vähän passé.

Sanomattakin lienee selvää, etten minä kuulu heihin. Vasta ehkä viimeisen vuoden aikana olen alkanut ajatella, että kenties pysyvässä ja laillisesti tunnustetussa suhteessa voisikin olla ihan mukiinmenevää olla. Ettei se ehkä olisikaan yksinomaan ahdistavaa ja persoonaa typistävää.

Nyt kuitenkin tunnen olevani kauempana sen realismista kuin koskaan. Minä olen se, joka ei koskaan onnistu; se, joka tulee vuosi toisensa jälkeen kesteihin ilman avecia ja kun kysytään mitä sulle kuuluu, minä olen harjoitellut valmiiksi jonkin yksityiskohdan josta voin kertoa, välttääkseni kaikki ne utelut joihin en enää jaksa keksiä uusia nokkeluuksia vastaukseksi.

Toisinaan ajattelen, että haluan sen kaiken: kermakakun, puhkisoitetun häämarssin ja sukkanauhan heiton.
Useimmiten ajattelen, että riittäisi kun sinä haluaisit minut.


Minun valintani tämän päivän meemiin perustuvat yksinomaan siihen, että molemmat ovat kauneimpia rakkauslauluja jotka tiedän. Viime kesänä olin häissä, joissa morsiamen hyvä ystävä, oikea laulaja, veti jälkimmäisen - niin kauniisti, ettei kukaan tohtinut hengittäkään esityksen aikana. Niin minäkin sen haluaisin.
Ensimmäinen taas pitäisi tulla juuri näin, tällaisena sovituksena.

- Ville Tuominen: Nocturne, David Bowie: Nature Boy (vaikken ole varma, onko tuo YouTuben versio ollenkaan oikea. Muuta ei nopsasti löytynyt enkä nyt jaksanut etsiä enempää.)