Huomaan, että valitsen tänne tunnetilasta tai annetusta tehtävästä huolimatta yksinomaan noloja ja tyylittömiä kappaleita. Ehkä se on sattumaa. Ehkä se kertoo jotain olennaista minusta.
Ehkä ajattelemme ensimmäisen päättelyn olleen se oikea.
Tämän kappaleen etsin käsiini vasta erään vuosientakaisen aamuöisen viestin jälkeen ja siitä saakka se on palvellut aika ajoin soittoäänenäkin. Imelää, tiedän, mutten piittaa. Hassua, sillä juurikin tuon soittoäänifunktion jälkeen se on saanut minut ehdollistumaan tietylle sellon introtaajuudelle ja hapuilemaan kännykkää aina kun jotain siihen viittaavaa kuuluu jostain. Ja surullisena, no, tietyistä syistä surullistuneena kuuntelen juurikin tätä juurikin siksi.
Tämän päivän biisinä toden totta Avril Lavigne: I'm with You.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti