Minun rakkaani on leijona. Se on suuri, raukea ja itsevarmasti liikkuva, se ottaa tilan hallintaansa saapuessaan ja sitä ympäröi semmoinen sähköinen aura, että olen käristyä hengiltä sen lähestyessä.
Minun rakkaani voisi tehdä minulle mitä vain. Tunnen voiman juoksevan sen suonissa silittäessäni sitä, tunnen kylmien väreiden kiirivän pitkin selkäpiitäni tietäessäni sen voivan halutessaan tuhota fysiikkani täydellisesti silkalla ylivoimallaan. Se ei tee niin mutta se voisi, ja ajatuskin siitä saa minut sisältä kuumaksi ja kihelmöiväksi.
Minun rakkaani tuoksuu hiekalle ja vaaralle. Haistan sen halki huoneen, haluan saman hajun iholleni. Nojaan kasvojani sen runkoon, imien sen ominaistuoksua sisääni. Se näykkää minua, suuhuni tulvahtaa veren maku.
Se tahtoo minut enkä minä haluaisi mitään enempää kuin olla sen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
mitä hittiä, tää ja toi edellinen kanssa on ihan pimeen siistejä tekstejä. näissä fiiliksestä tulee enemmän kun selvä kuva.
oooh, kiitos! mä just ajattelin tässä, että oon ehkä vieraannuttanut mun viimeisetkin kaksi lukijaa kun oon ryhtynyt tällaiseksi artsuilijaksi. mutta en siis. jee, meitsi!
Lähetä kommentti