Bussissa edessäni käytävällä seisoo mies, jonka takaraivoon geeli on jähmettänyt hiukset valkoreunaiseksi, sojottavaksi laikuksi. Saan jostain päähäni, ettei aine olekaan geeliä vaan spermaa. Ajatus on groteski ja irvokas enkä voi lakata tuijottamasta miestä, enkä minä tiedä mistä ajatus oikein tuli enkä enää pääse siitä eroon.
Huomaan äkkiä olevani nälkäinen kuin ahma.
Salilla nousen tekemästä kickbackejä. Sivusilmällä näen, miten yksi salin vakiokalustoon kuuluvista jättiläisistä ahmii minua katseellaan peilin kautta. Sen silmissä näen eläimen, voisin vannoa sen lipaisevan huuliaan kävellessäni ohi.
Televisiossa Anna Paquin nielee verta miehen rannevaltimosta saaden sen näyttämään niin hekumalliselle, että minulle tulee samalla tavoin levoton olo kuin naapureiden lemmenleikkien tahattomasta salakuuntelusta: yhtäaikaa kiusaantunut ja kiihottunut.
Haluaisin olla sellainen, pedonkaltainen, vaistonvarainen. Häikäilemätön, himokas. Säälimätön saalistaja. Vieteissäni pitelemätön, orgaaninen lihansyöjä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti