Palanen minusta lohkeaa joka kerta kun näen sinun kärsivän. Kun sinuun sattuu niin, ettei sille löydy edes sanoja, kun ahdistus estää vetämästä keuhkoja täyteen. Kun sinusta tuntuu niin pahalle, ettet osaa enää nukkua. Kun et enää syö.
Kun en voi tehdä muuta kuin olla tavoitettavissa, lähellä, valmiina kuuntelemaan, odottaen lupaa koskettaa. Tahtoisin kyetä enempään, haluaisin voida pakottaa sinut paremmaksi silkalla tahdonvoimallani.
Kunpa ei tarvitsisi käydä näin syvällä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti