Provokatiivi ja aggressiivi

Koetin viimeiseen saakka pusertaa huuliani yhteen, niellä tarmokkaasti kaikki sammakot, sapen ja muun ilmoille pyrkivän myrkyn. En näemmä onnistunut.

Olen sitä mieltä, ettei ihminen voi olla kovin älykäs, jos se ei ole tasa-arvon kannattaja - ja sitä myöden feministi. Siihen asti älykkäinä pitämieni ihmistenkin kaikki aiemmatkin ajatukset ja hienot piirteet jotenkin vesittyvät niiden osoittautuessa sovinisteiksi tai vain välinpitämättömiksi. Taas kerran: miten niin ei vain kiinnosta? Miten niin ei liity sinuun? Miten niin on sinulta pois?

Toki feminismiä on yhtä montaa laatua kuin on ihmistäkin, mutta pohjimmiltaanhan siinä on kysymys ihmisarvosta ja -oikeuksista, ei enemmästä eikä vähemmästä. Miten muka kukaan voi tosissaan väittää, että esimerkiksi palkkaerot selittyisivät sillä, mitä ihmisellä sattuu jalkojensa välissä killumaan?

Se, että jokin on todellisuuden kulku ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö siihen voisi puuttua. Olemassaolevia käytäntöjä ei tarvitse pitää oikeina vain siksi, että ne on joku joskus pystyttänyt; niitä ei tarvitse uusintaa ja vahvistaa jatkuvasti toimimalla niiden mukaisesti. Fyysinen voima on ainoa, jonka osalta sukupuoli asettaa minkäänlaisia reunaehtoja - tämäkin on, kuten varmasti kaikki havainnointikykyiset ihmiset ovat ymmärtäneet - kovasti yksilöstä toiseen varioiva tekijä.

Kyllä, minusta on mukavaa että joku laittaa minun lamppuni kattoon tai paistaa minulle lettuja tai virittää minun digiboksini tai imuroi minun asuntoni tai ompelee irronneen napin kiinni paitaani. Siinä ei kuitenkaan ole kyse siitä, ettenkö edellämainittuihin hommiin itse kykenisi; siinä ei ole kyse mistään sen ylevämmästä kuin silkasta mukavuudenhalusta: palkkaisin varmasti kodinhoitajan, ellen ajattelisi sen olevan absurdia pröystäilyä naiselta, joka asuu kolmenkymmenen neliön vuokrayksiötä.

Itse osaan ajaa kuorma-autoa ja vetää vähän traikkuakin, mutten osaa tehdä taskuparkkia. En ole koskaan, edes autokoulussa, harjoitellut sitä.
Osaan maalata, naulata, ruuvata ja hioa, mutten ole kovin hyvä neulan, langan tai puikkojen kanssa. En ole koskaan jaksanut kiinnostua siitä.
Osaan käsitellä sahaa, kirvestä, lapiota ja puutarhatraktoria, mutten osaa tehdä ruokia ilman reseptiä. Ei huvita.
En myöskään osaa vaihtaa autoon renkaita tai öljyjä, laikkaleikata tai hitsata, käyttää saumuria tai leipäkonetta, letittää pullapitkoa tai ajaa kaivinkonetta. Eipä osaa moni muukaan.
Eikä se tässä se pointti olekaan.
Vaan se, ettei tuolle osaamattomuudelle löydy yhtään pimpistäni tai tisseistäni johtuvaa syytä.

Minun feminismissäni ei ole kysymys tasapäistävyydestä, yksilölliset ja persoonalliset erot kieltävästä latistamisesta. En myöskään - vieläkään - väitä, etteikö sukupuolien välillä keskimäärin olisi lukuisia eroja.
Ainoa, minkä todellakin kiellän, on noiden erojen käyttäminen perseilyn perusteena.