Kaide kuus

Jouduin eilen salaa humalaan.

Se alkoi töissä puoli neljältä pomon tarjoamalla siiderillä, jonka tarkoitus oli jouduttaa kerrassaan epämieluisaa arkistointitehtävää.

Se jatkui TK:n minulle juottamalla sampanjalla ja ohessa tarjotuilla korvapuusteilla.

Se alkoi kulminoitua Fridan tultua luokseni tukkatalkoisiin: joimme punaviiniä ja puhuimme politiikkaa. Punaviinin loputtua siirryimme viime joulusta jääneen glögipullon kimppuun. Glögin loputtua vaihdoimme maisemaa ja ajoimme julkisilla kulkuvälineillä ilahduttamaan Saken perjantai-iltaa (- Joo joo, kaide kuus! KAIDE KUUS! Oletko sä varma, meneekö toi Äs sen luo? - No mistä sä luulet Sulema Kuosmasen saaneen nimensä?). Valtavista ponnistuksista huolimatta jäimme ilman pizzaa, joten Frida pyöräytti meille vegaanipastat. Näin myös ensi kertaa elämässäni hometta pestopurkissa; se näytti melkein yhtä söpölle ja pörröiselle kuin lapsi-Gremlin.

Heräsin valtavaan morkkikseen. Miksi ihmeessä aikuinen ihminen ei voi antaa itselleen rauhaa, etenkin kun se ei edes ole tehnyt varsinaisesti mitään tyhmyydeksi laskettavaa?

Muutaman tunnin kuluttua alkavat firman tämänvuotisen pikkujoulujuhlat. Tilasin Hoon tuomaan Mimosaa tähän osoitteeseen, muuten tuskin uskallan poistua asunnostani.