Perästä kuuluu, sanoi petomaani

Terveisiä uurnilta! Vielä näytti olevan tilaa, olettehan jo tehneet oman osuutenne?

Nimittäin (ja koetan kovasti lietsoa itseni samanlaiseen silmittömään raivoon kuin tänä aamuna, sillä kiukkuisena keksin usein hassumpia sanaleikkejä) olen viime päivät ollut sangen pöyristynyt monen älykkäänä pitämäni ja elämässä näennäisesti kiinni olevan yksilön lausunnoista, joiden mukaan kyseiset yksilöt eivät katso tarpeelliseksi kantaa korttaan kekoon vaaliasioissa.

Tiedättekös, että äänioikeus on kansalaisvelvollisuus? Velvollisuus, tuo aikuisen elämän kulmakivi ja alituinen riemu! Aikuisen, täysivaltaisen kansalaisen elämä ei perustu siihen, mikä sattuu milloinkin huvittamaan; hedonismi ei voi olla yhdenkään vakavastiotettavan ihmisen elämänkatsomus siitä yksinkertaisesta syystä, ettei se kestä. Elämä perustuu toistoon, arkeen ja rutiineihin: kaikkein boheemeimmatkin anarkistit joutuvat syömään, käymään kakalla, nukkumaan. Surullista - eikä erityisen ylevää - mutta totta.
Eikä yhteiskunnan ulkopuolella vain voi elää. Nämä ovat yhteisiä asioita, ja vapaamatkustajat tai sellaiseksi pyrkivät vituttavat meitä, joiden reppuselkään ne yrittävät kiivetä. Äänestäminen on toistaiseksi se ainoa laillinen tapa vaikuttaa. Laittomat ovat useimmille meistä kaiken muun lisäksi vielä numeron lappuun piirrustamistakin työläämpiä.

Jännittävää on se, että yhteiskunnan antimia moni tulee käyttäneeksi kuin huomaamattaan, ja aivan sujuvasti. Käydään ilmaista koulua, jossa syödään ilmaista ja ravitsevaa kouluruokaa, käytetään terkkaria ja hammashoitolaa sekä nautitaan vielä toistaiseksi pitkälti ilmaisista oppi- ja harrastemateriaaleista. Käytetään yhteisin varoin kustannettuja (rauta)teitä, nautitaan kenties kunnallisesta terveyden- ja sairaanhuollosta; ylipäänsä otetaan monia asioita itsestäänselvyyksinä.

Miten sen kuuluisan ilmaisen lounaan laita olikaan?

Tiedän myöskin ihmisiä, jotka valitsevat ehdokkaansa esimerkiksi ulkonäön tai vaikkapa hullunkurisimman nimen perusteella. Suomessa kuitenkin vain presidentinvaalit ovat henkilövaalit sanan varsinaisessa merkityksessä, kiitos herra d'Hondtin. En väitä ääntenlaskentasysteemiämme suinkaan parhaaksi mahdolliseksi (joskaan en ole myöskään tutustunut tarkemmin vaihtoehtoisiin menetelmiin), mutta ainakin se antaa mahdollisuuden puoluekohtaiselle taktikoinnille ja ääniharavien laajemmalle hyödyntämiselle. Tässä tapauksessa siis katson tarkoituksen pyhittävän keinot ja väärienkin motiivien olevan hyväksyttävissä, jos ne vain johtavat oikeaan lopputulokseen.

Protestiäänet ovat luku sinänsä, mutta niin pitkästyttävä ja infantiili luku, ettei sitä oikeastaan edes jaksa silmäillä. Sanotaan nyt vaikka näin, että jos et halua pelata sääntökirjan mukaisesti, älä oleta, että tuomareille kohdistamasi oikaisupyynnöt otetaan vakavasti.

Jättämällä äänestämättä menetät oikeutesi valittaa. Ja mikä, oi mikä tässä maailmassa olisikaan valittamista tyydyttävämpää?