Viimeisen viikon kuluessa on tapahtunut asioita, joiden tuloa tavallaan vain odotti vaiti, kuin ukkosta pelkäävä lapsi peiton alla. On myös tapahtunut asioita, joiden tapahtumista ei enää pitkiin aikoihin ole nähnyt tarpeelliseksi odottaa, mutta jotka nyt ovatkin salaa alkaneet kehittyä. Olen myös oivaltanut, että asiat, joiden aiemmin oletin tapahtuvan enemmän tai vähemmän minun vuokseni, saattavatkin tapahtua täysin minusta riippumatta.
Tänään luovuin taas vähän ja itkin sen vuoksi vähän. Järkytyin, kuin puhelimeni soi äänellä, jonka luulin jo poistaneeni. Fatalistisesti tutkin näkemiäni unia ja miltei vaikutuin niiden ilmiselvästä tosielämän referenssistä.
Kaikelle on olemassa aikansa ja paikkansa. Enkä minä halua olla nainen, joka kiinnostuu vain ihmissuhdeasioista.
Saako oman onnensa rakentaa jonkun toisen onnen raunioille?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Tietenkin oman onnen saa rakentaa jonkun toisen onnen raunioille. Mä joskus silloin vanhaan hyvään aikaan muistaakseni kyselinkin blogissa että "kenen onni on tärkein?" ja olen edelleen sitä mieltä, että oma onni on kyllä se tärkein. Löytäisipä joskus sen onnen luokse. Onni on ihan paska ja tyhmä kun se on aina vain karkuteillä.
Sanavahvistuksena heittomerkkiä vaille valmis amerikkalainen sana: eatin
Lähetä kommentti