Can't you see what you've done to my heart and soul?

Nyt jos koska olisi aika kirjoittaa sydämeenkäyvä, nokkela ja hersyvä merkkibloggaus, kun kävijämäärä on yllättäen pompsahtanut. Oletan moisen noususuhdanteen johtuvan myönnetyistä ja edelleen kierrätetyistä palkinnoista, sillä viime kirjoituksissa olen (ilmeisen tahattomasti) vältellyt sanoja porno, seksi, alasti, tuhma sekä Anna Abreu.
Mieleni on kuitenkin vallannut vanha tuttu levottomuus, joka tuntuu asettuvan taloksi aina Tietyn Tahon aktivoiduttua. Tällä kertaa kyse on kuitenkin isommista asioista kuin koskaan, eikä kärsivällisyys tunnetusti ole leipälajini.
Kunpa elämässä olisi jotain takeita.
Kunpa kaiken määrä todella olisikin vakio - myös henkilöhistoriallisessa mittakaavassa.
Kunpa voisi luottaa kaiken todellakin muuttuvan.
Kunpa osaisi elää odottamatta.

Olen kova tyttö kiintymään. Kiintymykseni ei rajoitu pelkästään olemassaoleviin, faktuaalisiin ihmisiin: fiktiiviset henkilöt saattavat lunastaa paikkansa sydämeni läheisyydestä siinä missä oikeat lähimmäisenikin. Lukukokemuksen jälkeen saatan olla kaihoisa päiväkaupalla, tuntien epämääräistä halua soittaa romaanihenkilöille kuullakseni, miten heillä menee. Televisiosarjoissa etenkin perheet saavat minut ulkojäsenekseen, joka kirjoittaa kalenteriinsa päättäjäistanssiaisia ja sukupäivällisiä. Ja musiikki. Minullehan ne kaikki rakkauslaulut on tietysti kirjoitettu ja esitetään myös.
Sain eilen luettua Riku Korhosen Lääkäriromaanin, jonka Dahlia sivumennen sanoen teilasi täysin. Minä pidin siitä. Korhosen kieli on valtavan kaunista, levollista ja kuulasta, myös kertoessaan kiihkeistä ja lihallisista tai rujoista asioista. Sellaiseen kieleen jää kernaasti vähäsen vangiksi, hidastaa ajatuksiaan ja alkaa jälleen erottaa kehonsa ääriviivat.
Sen hahmot olivat jälleen kovin tosia, eksysissä elämän lisäksi toisissaan, vailla päämäärää saati ohjenuoraa, yllään tahrainen nuttu tai linttaanastutut lipokkaat. Eivät suinkaan aina miellyttäviä tai johdonmukaisia, mutta taitavia simuloimaan sujuvaa arkea. Tunnistettavia.

Tänään aloitin Siri Hustvedtin Amerikkalaisen elegian. Se tuntuu minusta toistaiseksi hajanaiselle eikä erityisen mieleenpainuvalle; myös edelliseen romaaniinsa rakastuin vasta upottauduttuani siihen ajalla ja vaivalla. Toivon tässä käyvän samoin, sillä puitteet olisivat juuri sopivat. Haluaisin kovasti pitää siitä.

Maanantaina lainasin Kevinin jälleen eteenpäin taholle, jonka syvästi toivon ja uskonkin viihtyvän sen parissa. Tänään suosittelin kollegalle muutamaa mielestäni tutustumisen arvoista teosta. Kirjojen - ja musiikin myös - suositteleminen on vaa'ankielinen laji. Voimakas taipumukseni kiintyä ja toisaalta epäkunnioitettavan vahva miellyttämisentarpeeni aiheuttaa sen, että tahtoisin kovasti kaikkien mielestäni tärkeiden ihmisten pitävän itselleni tärkeistä asioista - tai vähintäänkin ymmärtävän niiden arvon. Järkytyn kovasti ja hieman loukkaannunkin, mikäli näin ei käykään; tämän vuoksi nykyään suositeltuani pyydän ihmisiä jättämään kertomatta, jos he kaikesta huolimatta olivat eri mieltä kanssani kulloinkin kyseessä olevasta teoksesta.
Olen myös mustasukkainen "omista" merkkiteoksistani. Jos joku pitää lempielokuvastani enemmän, tulkitsee suosikkikirjailijaani paremmin, osaa mielimusiikkini lyriikat tarkemmin, muutun nuivaksi ja omistushaluiseksi. Älä ikinä unohda, että MINÄ löysin tämän ensin ja niinollen tämä on eniten MINUN, ei koskaan sinun!

En ole yökausiin nähnyt yhtään mieleenpainunutta unta, vaikka materiaalia alitajunnalle on tarjoiltu yllin kyllin. En myöskään oikeasti usko enneuniin; en ainakaan pidä itseäni niin herkkänä kosmiselle värähtelylle, että luottaisin piilotajuntani toimittavan minulle tulevaisuustiedotteita oikealle taajuudelle viritetyn satelliittivastaanottimen lailla. Kuitenkin tällä tiedolla en voi olla puistattelematta kevyesti muistellessani niitä muutaman kuukauden takaisia, Tiettyä Tahoa koskeneita unia, joissa niitä aiemmin värittänyt syyllisyys ja salailu oli korvautunut asteittaisella helpotuksella ja fyysisillä mielihyvän lähteillä kuten kaakaolla. Voisinkohan tilata vastaavanlaisia katsauksia sanotaan nyt vaikka ajasta vuoden kuluttua tästä päivästä? Ettei tarvitsisi aavistella vain.