Ne, jotka ovat viettäneet kanssani aikaa karaoke-ravintoloissa, tietävät tämänpäiväisen valintani tuskallisen hyvin. Syytän mieltymyksestäni äitiäni, jonka suuri suosikki Kirka jostain syystä oli. Muistan, miten joskus kun olin ehkä noin viisi vuotta olin äidin mukana Vierumäellä (tai jossain muualla) kurssipäivillä. Siellä oli iltaohjelmana Kirkan keikka ja minä menin aivan pähkinöiksi koko hommasta. Äiti yritti saada minut hakemaan itselleni nimmarin, mutten muista meninkö - muistan vain että ujostutti niin että muutuin melkein läpinäkyväksi.
Aikuisena kontaktini Kirkaan säilyi, kiitos yhteisen lenkkimaastomme. Tuon tuosta Tölikkää ympäri tarpoessani vastaanjuoksi tuo yleisön suosikki, hien kiiltäessä laajoilla kasvoillaan. Enkä käynyt pyytämässä nimmaria vieläkään.
- Kirka: Hengaillaan
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Ehkäpä vuonna 1994 tai jotain sellaista, onnistuin saamaan Kirkan nimmarin Kouvolassa. Vieläpä ennen siskoani, joka herran intohimoinen fani on. Jännittihän se, mutta onnistuin kai, koska en niin hirveästi häntä fanittanut.
mä muistan kanssa, kun oltiin äidin kanssa jossain sen työhön liittyvällä risteilyllä, ja suomi oli juuri voittanut lätkän mm:t ja se lauloi den glider inin ja kaikki menivät nimenomaan pähkinöiksi.
sillä on siis sellainen ominaisuus, pähkinägeeni!
Lähetä kommentti