Oli aika, jolloin pateettisena parikymppisenä tulin aina baarista kotiin surkeana tai vähintään kiukkuisena. Jos satuin olemaan yksin, illan pakollinen ohjelmanumero oli tämän soittaminen stereoista, naapureiden mielestä varmasti tarpeettoman kovalla. Usein myös käperryin sängyn jalkopäähän huomionkipeäksi keräksi ja pyrin tiristämään muutaman kyyneleen sille sanoinkuvaamattomalle draamalle, jota myös elämäkseni kutsuttiin.
Nykyään, kenties juuri tästä syystä, minun on hieman vaikea kuunnella tätä kappaletta. Myötähäpeä, nolostuminen, vaivaannutus - miksi ikinä sitä tahtookaan kutsua, se on musertava ja aiheuttaa kiusaantunutta vääntelehtimistä sekä kasvojen alueen verenkierron hetkellistä kiihtymistä.
Minusta on muuten hieman huolestuttavaa, että tämä kaveri on saanut itsensä listalleni jo toistamiseen. Olisipa minullakin jotain siistejä salaisuuksia eikä tällaisia noloja Simba-paitoja vain.
- George Michaels: Careless Whisper
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti