He was deep as a graveyard and wide as a tv

Eräs ystäväni kuuli viime viikolla uuden työpaikkansa johtohenkilöistä mielenkiintoisia juttuja. Kävi ilmi, että hänen lähin esimiehensä, sangen simpseä kolmikymppinen kisu seukkailee koko yrityksen pomon, noin viisikybäisen, ihan mukavan mutta silti hei keski-ikäisen setämiehen kanssa. Ensityrmistyksen laannuttua huomio kääntyi paitsi häiritseviin mielikuviin myöskin rumiin ajatuksiin: termit reittä pitkin ja keittiön kautta tuntuivat nousevan kielen päälle hakematta.
Puhuimme ystäväni kanssa siitä, miten hirvittävän epäreilua - ja samalla oikeastaan väistämätöntä - moinen spekkailu onkaan: kuka sen voi tietää, vaikka kyseessä olisi syvä sielujen yhteys ja vuosisadan rakkaustarina? Miksi sitä pitäisi sen kummemmin perustella - ja mitä se kenellekään oikeastaan edes kuuluu?
Ystäväni sanoi, että tällä hetkellä nähdessään kumman tahansa osapuolen häntä alkaa ensin kontrolloimattomasti hihityttää, sitten ujostuttaa ja sitten vähän ällöttää. Toi on ton kanssa alasti.

Minä puolestani olen aivan varma, että aina kun jostain naapuristani kuuluu jonkinmoista läiskytystä, jyskettä tai äännähtelyä, siellä varmasti paritellaan hurmiossa. Aivan varmasti. Pitäköön tunkkinsa. Minä sentään saan asioita aikaiseksi, kun en seurustele. Minä käyn töissä ja salilla ja kiipeilemässä ja. Ja? No siis, olihan tuossakin vaikka miten monta juttua jo. Tänäänkin siivosin.

Enää kaksi päivää ja sitten kymmenen päivän työputkeni on lusittu ja edessä on nelipäiväinen viikonloppu. Ensin pääsen kampaajalle, sitten Vantaalle laulamaan karaokea ja lopuksi vielä toivottavasti Malmille tissibaariin.
Kyllä nuokin jutut saa kuulostamaan tylsälle jos oikein yrittää.