Jos minulla on paha päivä, minä en mene purkamaan kiukkuani ja vastoinkäymisten keräämää aggressiota Alepan kassaneitiin.
Jos kohtaan ongelmia jonkin palveluntarjoajan, vaikkapa nyt puhelinoperaattorin tai sähköyhtiön taholta, täytyy kyllä myöntää etten aivan ensimmäiseksi syytä sitä ja koko sen henkilökuntaa vehkeilystä, petkutuksesta ja asioiden tahallisesta sabotoinnista.
Jos joudun selvittelemään joitain seikkoja jonkin minulle entuudestaan tuntemattoman tahon, oletettavasti oikean elävän ihmisen kanssa, en aloita asianhoitamista nimittelyllä, uhkailulla tai antamalla karkeaa arviotani taloon vuosien varrella kantamastani rahakeosta.
Taidan olla hieman naiivi ja helposti poljettava.
Edes infantiili ylemmyydentunne, minä sentään osaan muotoilla sanottavani ymmärrettävällä suomella, ei riitä kantamaan asiattomien, tarpeettomien ja yksinkertaisesti typerien työsähköpostien lukemisen yli, kun on maanantaiaamu kello yhdeksän ja seuraavaan vapaapäivään aikaa kymmenen vuorokautta.
Olisin halunnut tänään seinällä rimpuillessani oivaltaa jotain olennaista lajista, maailmasta tai edes itsestäni. Sen sijaan haaveilin nakeista ja sadattelin kramppaavia raajojani.
Kotiinpäästyäni kuorin murenevia kynnenjäämiäni ja ahmin täysin hallitsemattoman himon kourissa puoli pakettia Popsin kevyt 10 -nakkeja kylminä, jääkaapin edessä seisten.
Ulkona näyttää sille, ettei huomennakaan tarvitse kuvitella pääsevänsä ajoissa töihin. Lyhyen tähtäimen tavoitteeni ovat muutenkin sangen maltilliset:
- selvitä ensi viikon torstaihin saakka saamatta infernaalista raivokohtausta töissä
- pinnistäytyä salille kahdesti viikkoa kohden, sekä kenties vielä kertaalleen seinälle
- nukkua jokaisena yönä yli viisi tuntia yhtäjaksoisesti
- nähdä edes jotakuta ystävistäni, edes yhtä noin niin kuin viikkotasolla
Nyt unille, etteivät hyvät aikeet romutu heti alkuunsa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti