Mut vaikka tahdot niin

Tuntuu hyvälle kävellä ystävän kanssa rantaan talvi-illan hiipuvassa valossa, antaa merituulen puhaltaa läpi ajatusten kaaoksen, pudotella verkkaisia lauseita. Tuumia itseään ja elämäänsä toisen silmin, vailla pakkoa puolustella tai analysoida kaikkea puhki. Kun ei tunne toista vielä läpikotaisin, saa kertoa paljon vapaammin, eikä historia paina asioita ohuiksi ja läpinäkyviksi.

Kunpa olisi joku, joka kertoisi vastaukset; kääntäisi kelloa eteenpäin ja näyttäisi, mitä on luvassa. Joku, joka sanoisi, miten tulee tehdä, ottaen siten vastuun kaikesta - joku, joka tietäisi, miten tehdä ja miksi ja kaikesta tulisi niillä keinoin hyvää kaikille. Sanoisi, ettei ole väärin empiä ja epäröidä, että saa kaivata ja tempoilla ja vaiheilla ja ässehtiä, että saa samaan aikana olla ja olla olematta.
Ettei se haittaa ja että kaikki käy vielä parhain päin. Sanoisi sen niin, että siihen voisi uskoa.


Jos sä tahdot niin, olen sulle joku aivan muu
Jos sä tahdot niin, olen virhe, joita tapahtuu
Jos sä tahdot niin, mä tulen jouluksi kotiin,
jos sä tahdot niin, en enää lähde uusiin sotiin
Jos sä tahdot niin, jään vahtikoiraksi ovelles
tai painan pääni sun povelles

Jos sä tahdot niin, et enää koskaan ole levoton
Jos sä tahdot niin, kaikki minun myöskin sinun on
Jos sä tahdot niin, otan sinun uskontosi,
jos sä tahdot niin, on mulle valheesikin tosi
Jos sä tahdot niin, muutan kirjoille Andorraan,
jos vielä siellä sinut nähdä saan

Sillä ilman sinua hukun öihin sekaviin
ja ilman sinua, no niin..
Ilman sinua olen puolitiessä helvettiin

Jos sä tahdot niin, nimeäsi enää toista en
Mut vaikka tahdot niin, kuvaas mielestäni poista en
Jos sä tahdot niin, mä tulen kallioiden läpi,
jos sä tahdot niin, whatever makes you happy
Jos sä tahdot niin, tuon sulle Tiibetin vuoteeseen
ja siirrän pohjoisen luoteeseen
Ja aina uudelleen ja uudelleen,
sun muistan joskus mua suudelleen

Mutta ilman rakkautta hukun öihin sekaviin
ja ilman rakkautta, no niin...
Ilman rakkautta olemme puolitiessä helvettiin

- Hector: Jos sä tahdot niin