Jouluisessa Helsingissä voi joutua pikkuiseen seikkailuun, jos jako on onnistunut. Se saattaa alkaa juhlallisuuksien jälkeisillä kevyillä suojakalsarikänneillä omassa kotona, tekstiviestien ulottuvissa. Se saattaa johdattaa halki Day After Tomorrow -henkisen Kallion, vaakatasoon tuiskuavan lumen ja aura-auton jättämien vallien, pikkuriikkiseen pubiin, hyisen greippijuoman ääreen. Siitä saattaa seurata kuokkamatka melkein-absinttibileisiin, hei kertokaa meneekö se oikeesti niin että näkee Kylie Minoguen kun juo absinttia, mallinuken irtojäsenien sekaan, punaviiniä ja savukkeita lokittelemaan, omituista huumemusiikkia ja The Clashia kuuntelemaan ja paasaamaan improvisoinnin hankaluudesta. Saattaa myös olla, että sen seurauksena päätyy istumaan kultalevyjen keskelle juomaan glögiä ja tulee kutsuttaneeksi itsensä Kiteelle seuraavana kesänä.
Tänä aamuna hihitytti muistella eilisen käänteitä. Mä arvostan kaikkea tätä tosi paljon, mutta mistä sussa on kysymys? Tilanteen ei tarvitsisi olla kovinkaan monelta kohdaltaan erilainen, jotta eilinen loistoseura olisi jäänyt tutustumatta.
Loivennan illan jälkiä makealla esanssisiiderillä ja tiedän löyhkääväni spriille, mutten piittaa. Kohta mennään taas.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti