Kun on rakastunut väärään ihmiseen, koko elämä saa oudosti taittuneen sävyn. Ei ole koskaan oikeassa paikassa ja kaipaa lakkaamatta. Ei anna itselleen kuitenkaan lupaa valittaa siitä, onhan itse asemansa valinnut. Ahdistuu niiden muiden läheisyydestä, kauniista sanoista ja hellistä eleistä, vaikkei mitään haluaisi enempää kuin osata suhtautua ja ottaa vastaan. Tahtoo ihan tavallista, arkista, ja tietää sen olevan lohduttoman saavuttamattomissa.
Pitää puhelinta mykistettynä, ettei kuulisi viestejä jotka siihen tulevat; ettei kuulisi niitä, jotka eivät tule.
Tietää, ettei elämä odota tai tule uusintana, eikä silti pysty parempaan. Luulee tottuneensa ikävään, mutta jää silti sen alle kerta toisensa jälkeen murentuen pikkuisiksi siruiksi. Kyseenalaistaa itsensä, älykkyytensä ja mielenterveytensä; häpeilee, varoo ja kiertelee. Ymmärtää, aina ja kaikkia, syyttää vain itseään. Järkeilee, analysoi, priorisoi - vain langetakseen samaan ansaan uudelleen.
Kun on rakastunut väärin, kaikki menettää merkityksensä ja taipuu mutkalle. Tarvitsisi toisen riemuitakseen ja ollakseen surullinen, haluaisi sen kun on ihan tavallista eikä mitään erikoista. Sen osalta on valmis tinkimään ja tyytymään vähempään; sen ja vain sen - muussa ei kykene kompromisseihin.
Painan kaasua lujaa pohjaan,
seison paikoillaan
Saat kiinni mut uudestaan taas
Oli kertomus kauneimmillaan,
keijutanssia vaan
Et tahtonut satuttaakaan
Narri olen kuninkaan
tulet uniin asumaan
ja sun pelkosi rajoittaa mua
Ylles alat pukemaan
sun satuviittaa kirjavaa
Mä en tahtoisi rakastaa sua
Koskettaa, hajottaa
rajoittaa, voittaa
Unten maa, matala maailma -
yö voittaa
Ei mennyttä takaisin saa,
en tahtoisikaan
Oon koittanut unohtaa vaan
Ja naamiaiset satumaan,
ne on lopuillaan
niin seireeni vei kuninkaan
Ennen lauloin kauniimmin,
kunnes vihdoin tajusin:
se ei vie sua unista pois
Mulla menee lujempaa
kuin kukaan teistä arvaakaan
ja jos sattuu, se kovettaa mua
Ikuinen piilo, ikuinen leikki
Kukaan ei huomaa
olen niin hiljaa
- PMMP: Ikuinen leikki
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Tunteita olisi mukava voida hallita, mutta samalla niistä katoaisi kaikki lumo.
Ei rakastaminen ole valinta. Siitä on turha itseään moittia.
se on totta, että tunteita on turha käskeä. toivoisin vain itseni vahvemmaksi, jotta jaksaisin olla toimimatta niiden eteen ja lakata kuvittelemasta mahdottomuuksia.
silti valitsen toimimisen, kerran toisensa jälkeen.
sydänsurut on kyllä yks pahin tauti mitä on, you poor thing <3
Voi voi voi.. minun mieheni on rakastunut toiseen. Yhteisiä vuosia on takana viisi. Tuntui pahalta lukea tämmä merkintä.
Rakastuminen ei ole valinta, mutta rakastaminen minusta on.
voi via, olen pahoillani puolestasi.
mitä kommenttisi viimeiseen virkkeeseen tulee, olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi.
vian vika lause oli muuten tosi timanttia.
Asiaa.
Sekin on muuten tosi kypsä olotila, kun on kiinni väärässä ihmisessä, tietää sen, haluaisi irti, koska järki sanoo, että pitäisi irrottaa, eikä tunne irrota. Sitten sitä vain murjottaa ja kaipaa ja tietää olevansa tyhmä. Ja miettii, että voisipa tunteita pakottaa, mutta onneksi ei voi - tietyssä mittakaavassa joo, mutta loppupeleissä ei.
naulan kantaan, rooibos! pahinta on juurikin se, ettei voi olla itsensä kanssa samaa mieltä - tai seistä omien ratkaisujensa takana.
niin tyhmää.
Lähetä kommentti