En ole sillä tavalla häissä liikuttuvaa tyyppiä, että alttarille asteleva pari tai sormusten vaihto saisivat minut kategorisesti kyynelehtimään. Sen sijaan huomaan, että nykyään kaikki uskollisuusvalat ja parien toisilleen kuulumisesta kielivät pienet hellät eleet ja kahdenkeskiset katseet saavat minut nieleskelemään. Lupautua sille, jota eniten maailmassa rakastaa, olla lempi-ihmisensä kanssa rinnakkain, yhdessä, samaa tahtoen: sen kuvitteleminen saa kylmät väreet vilistämään vartalollani.
Eilisissä kesähäissä kaikki vaadittavat klassiset elementit olivat läsnä: oli aurinko ja leppeään kesätuuleen nojaavat koivut, henkeäsalpaavan kaunis, majesteetillisen näyttävä morsian ja huultaan purren jännittävä sulho. Enimmäkseen nuorista perheistä koostuva hääväki, alusta loppuun itse laadittu menu, lahjakkaita muusikoita ja ryöstetty morsian kuplajuomaa nauttimassa.
Olisin niin halunnut olla yksi niistä parillisista, jollekulle kuuluvista; koskettaa jotakuta ohimennen vyötärölle, omakseni merkiten, hymyillä salaista, tietävää hymyä sille yhdelle, kietoutua illan viiletessä harteilleni ritarillisesti nostettuun hellyyttävästi liian isoon pikkutakkiin, vaihtaa pikaisia suukkoja, muka nahistella viinilasin hallinnasta.
Häät saattavat olla julmia tilaisuuksia parittomille.
Sen sijaan pummasin kyydin kaupunkiin, katkaisin matkalla korkoni ja korjasin sen myöhemmin jesarilla. Join liikaa skumppaa, poltin toisten savukkeet ja paasasin tasa-arvosta suu vaahdoten. Tanssin avojaloin Mikonkadulla jalkani haavoille ja tunsin olevani suojassa kaikelta ystävän halauksessa. Pääsin kotiin aamunkoitteessa, keitin pastaa kiljuvaan yönälkääni ja ahmin sitä pelkällä ketsupilla. Nukahdin jalkapohjat edelleen likaisina ja ikkuna auki.
The greatest thing you'll ever learn
is just to love
and be loved in return
- David Bowie: Nature Boy
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
häät on jotenkin kyllä jännä tilaisuus. mä jostain syystä meinaan alkaa niissä itkemään kokoajan, vaikken muuten mitenkään romanttishenkinen ole. mä luulen, että enempi kirkossa oleminen on se, joka saa mut parkumaan.
oli kyllä nin paska kommentti toi edellinen, ja se saa mut kuulostamaan ihan tosi oudolle.
:) höh, eihän kun ymmärrän täsmälleen mitä tarkoitat. kirkot on kyllä sellaisia hämmentäviä paikkoja, ne jotenkin tuoksuukin sellaselle pyhälle ja kaikuu ja kaikkea. kummallista.
Lähetä kommentti