Minusta on vähitellen kuoriutumassa ihan oikea gearhead. Eilen pääsin elämäni ensimmäistä kertaa ihka aidon Jaguarin kyytiin - se sattui olemaan tismalleen samaa sineä kynsilakkani kanssa. Ajoimme Kaivopuiston rantaan, ja vaikka rantabulevardilla ihailevien katseiden poltteessa olikin sangen nautinnollista lipua, pyysin päästä jonnekin, missä voi ajaa kovaa. Tuusulanväylälle päästyämme mittari ilmoitti 180 km/h - se kutitti kyllä vatsassa, muttei edes tuntunut lujalle. Olisin tahtonut enemmän, mutten tohtinut pyytää. Noin isolla autolla kiihdyttely aiheuttaa melkein eroottista mielihyvää. Vaikka istuisi vain kyydissä.
Tänään koeajoin työkäyttöön tulevan pomon vanhan Audin (joka sekin syö Ferraribensaa) ja aloin heti haaveksia sen viemisestä motarille. Seisoskelin Shellin pihalla pomon vierellä, tähyillen asiantuntevaa leikkien sen konepellin alle, tarkistelin öljyjä ja kertasin mielessäni automaattivaihteiston toimintaa.
Ajaminen on niin kivaa puuhaa, että oikein hävettää.
Palatakseni vielä eiliseen: vaikkei siitä seuraisi tämän enempää, voinpahan sanoa tulleeni ensi kertaa viedyksi ekoilla treffeillä Porvooseen skumpalle. Ei se toki ihan yksitysjettikyyti Pariisiin ole, muttei niin kaukanakaan siitä kuin ensihätään luulisi.
Niin jännittävää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti