Viime päivinä on tapahtunut jotain merkillistä. Tulin tutustuneeksi Google Analyticsin kautta pitkästä aikaa blogiani koskeviin tilastotietoihin. Ensinnäkin nyt kävijöistä miltei puolet saapuu tänne viittaavien sivustojen kautta - mikä toki on kaikkien kannalta pettymyksiä minimoivaa, sillä jos surffailee toivoen löytävänsä hakusanojen avulla miniatyyrilaulajan tai suunnittelijan vaimon alastonkuvia ja päätyykin tänne, niin. No, paha mielihän siitä seuraa.
Viittaavista sivustoista ensimmäinen on sangen looginen: eniten vierailijoita saapuu Nuun faneista. Kai ne haluavat tietää, minkälaiset retardit viihtyvät yhdessä.
Sitten alkavatkin yllätykset. Kakkossijaa pitävän Bloggerin ja nelostilalla köllöttelevän Blogilistan välissä on todellinen musta hevonen: naimisiin.info. 108 kävijää, joista - ooh, mitä ihmettä?! - 100 % uusia kävijöitä.
Naimisiin.info? Kuka minua siellä siteeraa ja miksi? Missä? Koetin itse ottaa selvää, mutta huomasin vajoavani lukemaan keskusteluita siitä, mikä Lauri Tähkän tai Yön kappale sopisi siteerattavaksi kutsukorttiin tai esitettäväksi häävalssin tilalla. Tässä vaiheessa katsoin parhaaksi poistua.
Jos siis juuri sinä olet saapunut tänne tuota kautta, voitko ystävällisesti raottaa salaisuuksien verhoa ja vinkata, mistä suunnasta viittausta kannattaisi alkaa etsiä.
Toinen mystinen saapumislähde on mitä ilmeisimmin brasilialainen (minkä salapoliisin maailma minussa onkaan menettänyt!) gps-brasil.blogspot.com. Miksi? Miten? Kuka?
Sitten oli vielä www.buzoo.jp, mutta sieltä on haasteellista lähteä etsimään yhtään mitään.
Mahdotonta ei luonnollisesti ole sekään, että olen mennyt ikivanhaan "viittasin muka juuri sivustoosi, tai niinhän sä luulet"-jekkuun enkä taas vain tajua mitään. Kaikesta huolimatta olen ymmälläni.
Ahdistuminen alkaa saavuttaa lakipisteensä. Miksi ihmeessä käytännössä tuntemattomat haluavat merkata minut Facebookissa itselleen kuuluviksi? Miksi ne haluavat kolmansilla treffeillä ostaa leffaan yhteisen irtokarkkipussin ja viedä minut neljänsillä tutustumaan vanhempiinsa?
Ja miksi minusta tuntuu, että olen jotenkin kuitenkin vastuussa siitä kaikesta, tilivelvollinen ja hullu, kun en pysty tällaiseen?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Klassinen yhteinen irttaripussitesti kertoo miehelle ihmisestä huomattavasti enemmän kuin vaatteet naiselle. Jollain tavalla meijjänki pitää kato karsia.
Jos nainen siihen liittää jotain lisämerkityksiä, kuten sen, että se kertoisi mitään suhteen laadusta tai sen etenemisestä, on asia täysin naisen vastuulla.
mun täytyy nyt kyllä sanoa, että en voi uskoa kaikkien miehien pitävän yhteistä karkkipussia merkityksettömänä suhteen laadun tai etenemisen suhteen niinkuin tk. tai sitten toi oli provo, johon menin.
muuten repesin pepsimaxit näppikselle kun luin tosta, et joku haluaa siteerata lauri tähkää tai yötä kutsukorttiin. jos joskus saan sellaisen, niin poistan välittömästi sen fb-kavereistani, koska se on pahinta mitä keksin tähän hätään. mutta siis aikamoisia viittaavia sivustoja, ja vähänkö innostuin siitä, millaisen kuvan meidän retardista blogiystävyydestä saakaan! todellisuudessahan se on vielä parempaa tietenkin.
tk: jännästi en odottanutkaan juuri sulta tukea tämän asian suhteen :) mulle irtokarkit vain sattuvat olemaan hyvin herkkä juttu, enkä ole valmis jakamaan niitä kenenkään, toistan: KENENKÄÄN kanssa, ainakaan ihan kevein perustein. popcornit on ihan eri juttu.
ehkä jollekulle vanhempien tapaaminenkin on ihan kevyttä kauraa. ei mulle.
nuu: ÄLÄ! olin kanssa ihan tikahtua kun mulle selvisi, että ne ihmiset ihan tosissaan keskustelivat näistä vaihtoehdoista.
ja todellisuus on kuin onkin vielä blogistaniaakin ihmeellisempää :)
sitä paitsi en ole vielä keksinyt yhtään pätevää syytä siihen, MIKSI kukaan haluaisi ostaa yhteisen karkkipussin, etenkin jos sen koon ja sisällön saa joka tapauksessa valita itse, jolloin sitä toista ei tarvita edes auttamaan liiallisten ja / tai pahojen karkkien syömisessä.
siis muuta syytä kuin Syvän Yhteisyyden ja Toisilleen Kuulumisen vahvistamisen.
Mä olen kipeä, joten aion tehdä listan asioista, joita mies voi irttareilla testata.
a) syömishäiriöisyyttä. Tosin tätä voisi seurata ihan katsomalla, vetääkö se ne omat naminsa ja jos, millä tahdilla ja poistuuko vessaan pian. Tosin kaikki tietää, että syömishäiriöiset on kieroja, ja siellä on pimeää.
b) kykyä jakaa, ts. sitä, onko ollut niin pitkään yksin, ettei kykene enää mihinkään ilman vääntöä. Tätä mä pelkään, koska tähän mä kosahtaisin. Mä en oo ikinä nähnyt herkullista irttaripussia, joka ei ole mun kokoamani.
c)rentoustasoa. Tunnen muijia, jotka laittaa 20 sitä ja 20 tätä eikä päästä pussiin pahoja karkkeja, koska jos ne sulaa ne levittää pahaa makua. Tämmmöisen ihmisen kanssa ois ymmärrettävästi raskas ostaa sohvaa.
d) sitoutumiskammoisuutta. Jos tamma karahtaa takajaloilleen siitä, että näytetään pariskunnalta karkkikaupassa, se on ehkä vähän kammoinen.
Keksikö joku muita? Takaisin Kallioon, mikä se on?
Kyllä meillä on aina ollu ihan omat irtsaripussit. Miksi pitäis ostaa yhteinen kun kuitenkin molemmilla on omat suosikkinamut?
Ja musta on inhottavaa kun Tn suosimat suklaat sulaa mun salmiakkien päälle...
Ja kuitenkin ollaan saatu se yhteinen sohva ostettua ihan helposti :).
R
panu: kirjoitinkin tuosta jo ennen kommenttiasi tuonne. Kun oon niin meedio, että aavistin jonkun kysyvän lisätietoa. :)
Ellet sitten miettinyt, että mikä on "Takaisin Kallioon". Kysymyksessäsi oli hieman tulkinnanvaraa.
Lähetä kommentti