Arki on taas ottanut omituisen suunnan. Päivä alkoi vesiperäisellä maalikauppakäynnillä ja toiveikkaalla säpsinnällä reaktiona tekstiviestiääniin.
Äänentoistolaitteet alkoivat hajoilla: ensin läppärin kajarijohto ja nyt mp3-soittimen (eli korvalappustereoiden, mikä on paljon maanläheisempi ja deskriptiivisempi termi) vasen kuuloke. Onneksi meillä on Clas Olson.
Vihdoin maaliostokseni täydellistäneenä maalasin kostoksi ne uudet kajaritkin violeteiksi. Asuntoa suojatessani totesin, että paperin teippaaminen seinään onnistuisi paljon helpommin, jos olisi joku katkomassa sopivia teipinkappaleita ja ojentelemassa niitä sille kiinnittäjälle, eli minulle. Suurista tunteista ei ole juuri mitään iloa, jos niiden kohde ei ole fyysisesti saatavilla.
Minkälainen mahtaa olla se miehen suu, jota Turkinpippurien uudet, ainakin mainoksen perusteella tujuiksi väitetyt pastillit vaativat?
Voikohan niihin asioihin, joista ei mielestään saa koskaan kyllikseen, kuitenkin jossain vaiheessa kyllääntyä? Onko kiinnostavuuden avain juurikin se, että saatavuus on rajattu ja siksi nälkä jää alati kalvamaan annoksen loputtua? Vai ovatko toiset vain sopivampia kuin toiset?
Ja eikö tästä spekuloinnista koskaan tule loppua? Milloin, milloinmilloin?
I said I want you,
just 'zactly like I used to
And baby this is only bringin' me down
- Kings of Leon: I Want You
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Oothan laittanut sen maalarinteippirullan ranteeseen? Sillain on helpompi ottaa siitä sopivia siivuja. Ehkä.
Mua aivastuttaa ja kastelin sukan äsken lätäkköön joka syntyi tiskatessa. faaak.
Sanavarmenteena uusi sivakoitsijoiden lääke: hesphiol
ny mun päässä looppaa se joku vanha iskelmä milloin, milloin, milloin, mIIIlloin! tiedättehän, ja sitten siinä soi jotain torvia, didididdii?
m. laine: katsos kun joku roisto oli keikannut mun kaikki maalarinteipit, niin jouduin käyttämään tavallista arkistoteippiä. ja se on tietysti sellaisessa rullanpidikkeessä, eikä sitä saa mukaansa kun kapuaa pallille kiinnittelemään suojapaperia.
nuu: en tajua yhtään. anteeksi.
:D en kyllä ihmettele, oon ollukai jotenkin kamoissa ton kommentin aikaan, mikä on vähän huolestuttavaa, koska olin silloin kuitenkin töissä. huhhuh.
sanavahvistus on fonziennaamainen manaaja: foncist
Lähetä kommentti