Nyt ollaan kuulkaa jännän äärellä! Tukehtuuko Minkki viimein vitutukseensa? Räjähtääkö se atomeiksi silkasta pahasta mielestä? Leimahtaako edes spontaanisti liekkeihin?
Tämä päivä on ollut niin uskomattoman mätä miltei jokaista pientä arkista yksityiskohtaansa myöden, ettei vittu kannata huomauttaa minulle vittu kiroilun määrästä. Minähän vittu kiroilen kun vittu kiroiluttaa. Niin saatana. Perkele. Persehuora runkkarihomo. Kokoomuslainen.
Kuin kaiken kruununa kompastun kotikynnyksellä - aivan oikein! - opintolainan lyhennyslappuihin, jotka ystävällinen kusti on luukustani luikauttanut.
Jos on huono ihminen ja elää epäsuunnitelmallisesti, kuten allekirjoittanut näätäeläin, yllättävät moiset jälkijättöiset opintovuosien ns. pikavipit perinpohjaisesti joka ikinen kerta. Joka ikinen kerta ne onnistuvat sotkemaan vähintään pikkuisen näädänpään muutamaksi päiväksi, sopivasti ajoitetun sairasloman sattuessa samaan saumaan myöskin yhden kappaleen yhden minkin talouksiakin. Kun elää niin saatanan huonosti tätä elämää.
Näin tänään. Huomenna saatan juosta huvikseni kolmosen ratikan alle tai kukaties huumeneulaan Hesarilla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
No mut seinästä tuli tasainen... Eikö se yhtään lohduta?
:D pitääkin sanoa tolleen jos siltä tuntuu. ja joskus tuntuu, ja se on hyvä, koska sitten hyvät jutut tuntuu taas vielä paremmalta.
no lohduttaa se vähän. ja nyt on muutenkin taas jo paremmin :)
ihana kun komppaatte. koska henk. koht. oon sitä mieltä, että pitää saada myös olla pahalla tuulella, etenkin kun tässä mittakaavassa sitä sattuu suht harvoin.
Lähetä kommentti