On päiviä, jolloin kaikki onnistuu. Tämä on ollut yksi niistä. Aurinkokin paistoi.
Nielaisin äskettäin yhdeltä istumalta puolet Pirkko Saision uutuusromaanista nimeltä Kohtuuttomuus. Se nainen ei vielä koskaan ole kirjoittanut mitään, mitä en olisi varauksetta rakastanut. En voi olla ihailematta sen sivistyneisyyttä, sen humaaniutta; sen siviilirohkeutta. Se käsittelee kieltä helposti ja notkeasti kuin sellainen käsityöläinen, joka tuntee työkalunsa oman kämmenselkänsä lailla; ja, kuten aina, rutinoituneen, taitavan ja keskittyneen ihmisen työtä on nautinto seurata.
Lambchop puolestaan. Muistelen kirjoittaneeni siitä täällä joskus jotain sellaista, että se on huojentavaa musiikkia ja vaikuttaa mieleen samalla tavoin kuin luonnonjugurtti rauhoittaa palaneen ihon; en vain löytänyt sitä kohtaa mistään, joten kirjoitin sen tähän uudelleen.
Elämä on kokemukseni mukaan zeniä vain silmänräpäyksen kerrallaan. Kunpa siitä muistaisi aina nauttia yhtä täydellisesti antautuen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti