Toisinaan kuitenkin menen hieman hulluksi jouduttuani puolipakolla vaatekauppaan. Saatan innostua sokeasti ostelemaan kimaltelevia, metallinhohtoisia, glitteröityjä, niitein koristeltuja tai sarjakuva-aiheisia vaatteita. Useilla sadoilla euroilla. Silmät vauhkosti päässä pyörien ja kädet hikisenä täristen selaan rekkejä: "Otan tämän! Ja tämän! Tämänkin! Missä näitä on lisää?!"
Morkkishan moisesta hysteriasta tulee. Niinpä eilen, saatuani juksattua Fridan kanssani Idän Ihmekeskukseen, koetin toisenlaista lähestymistapaa. Hyvä on, ensimmäisestä sisäänastumastani kaupasta jouduin ostamaan todella kornin, mustan metalliniititetyn vinyylikäsilaukun. Mutta ei se maksanut kuin kympin. Kuljeskelin liikkeissä, hypistelin vaatteita, tsekkailin ja mallailin - mutten ostanut mitään. Vielä. Harjoitin harkintaa ja nautinnon lykkäämistä.
Frida nimittäin bongasi minulle täydellisen syntymäpäiväjuhlanutun, minkä vuoksi minun tosin täytyy muuttaa bileeni teemajuhliksi. Ensi kertaa elämässäni minun todella tekisi mieleni kaivaa nutun kuva verkosta ja linkata se tähän; en kuitenkaan viitsi alkaa moiseen, joten kuvailen sitä hieman (olen aika rakastunut).
Se on periaatteessa musta, kauttaaltaan mustin paljetein koristeltu ja niin lyhyt, että se yltää hädin tuskin peittämään hyvinmuodostuneen peräpeilini.
Se on häikäisevä, sanan sanakirjamerkityksessä.
Se on rivo, uskomattoman tuhma.
Se ei edes ollut kallis, ja löysin sille seuraavasta liikkeestä täydelliset kengätkin. En vain vielä ostanut kumpaakaan artikkelia, sillä.
Minulla ei ole vyötäröä, eivätkä tuonkaltaiset koltut lainkaan imartele sulojani. Lainaan tässä Nuuta, joka pani asian myös minun ruumiinrakenteeni osalta kerrassaan inhorealistisen osuvasti:
"- - muihin kuvissa esiintyviin henkilöihin verrattuna näytin noin kaksi kertaa leveämmälle. Ja tasapaksulle putkilolle, ihan sievä mekko näytti rippialballe, joka on täytetty neliöllä."
Toisaalta. Legendaarinen salsamekko kuuluu samaan kaliiperiin, ja on ollut jo vuosia menestyksekkäässä aktiivikäytössä.
Lisäksi olen jo alkanut punoa katalaa juonta optisen harhautuksen luomiseksi: jos laitan WonderBrat ja seison vain sivuttain kaikkia kohti, vyötärön puuttumista tuskin huomaa. Lisäksi jos paljasta säärtä on näkyvissä kilometri ja mekon helma killottaa mielikuvitusta villitsevän ylhäällä, ehkä kukaan ei muista katsoa kriittisellä silmällä ällistyttyään röyhkeydestäni.
Se teema on Chicago-musikaali, ja minä olen Velma Kelly. Luonnollisesti.
Pop
Six
Squish
Uh uh
Cicero
Lipschitz!
He had it coming,
he had it coming...
7 kommenttia:
Onneksi mä olen estynyt tulemasta. Tai siis, en ole nähnyt kyseistä leffaa ja nopean googlettamisen jälkeen casting vaikuttaa tylsälle (paitsi tietty Dominick West joka on varmasti aivan hullun hyvä. Ainakin oli The Wiressa)mutta kyllähän tuo mekon kuvailu toisaalta ajatuks
Huomenta! Pitäisköhän mennä johonkin kauppaan?
Sanavahvisteena väärinkrijoitettu musiikkitermi unsoni
musta alkaa tuntua sille, että laitan henkseliminihameen, jota en oo vielä koskaan kehdannut käyttää. voin olla se kuiskaaja :)
Onko kukaan nähnyt suolasirotinta ja veistä? Ne on kadoksissa. Eiku löysinkin! Toista väännetään ja toinen toimii oikein hyvin näköjään myös.
:D entä pippurimylly ja oliiviöljy, missä ne on?
Nyt mennään jo sellaisten sananlaskujen pariin, että mä en pysy perässä.
Sanavahvisteena muuten ensimmäistä kertaa ihan oikea sana: cryings
eikun, mä nyt vasta pääsin mukaan, mutta ei haittaa :D kai niistä saisi jotain kyynelöljyä.
no niin lapset :D öljyllä tietysti öljytään, ja pippuria voi sitten sirotella siihen tuomaan tekstuuria. tai päällekarkaajan silmiin tuomaan sokeutta.
Lähetä kommentti