Miten sitä ei ihminen ikinä opi? Ei tämänikäisenä enää vois juopotella ihan noin holtittomasti. Tuntuu kuin mahassa olisi litra bensaa, ja suukin maistuu sellaiselle.
Danko oli loistokas, kuinkas muutenkaan. Vaikka se uusi levy kuulostaa kyllä enemmän Bryan Adamsille.
Sitten me nähtiin myös Kristian Meurman, se ihan oikea. Aika rasvaselta näytti tukka.
Jouduttiin sekakäyttäjän silmätikuiksi Alepassa.
Juotiin tölkkisiideriä kadulla.
Bongattiin Valtteri Raekallion näköinen poika Pub Ikkunassa.
Syötiin kasvisburgeria sateessa.
Tehtiin rumia ilmeitä ja kuvattiin niitä.
Scoretettiin tikkareita Lady Moonin deejiiltä.
Juotiin yli varojemme Tequila Red Bulleja.
Kaapattiin ilmainen taksikyyti kotiin.
Kattokaa nyt miten hyvin mä muistan.
Kiitos Nuu ja Frida, vähänkö oli ässää. Virkavaltakin ilmoittautui tänään, olemme tyytyväisiä ja rauhoittuneita.
Nyt aion koettaa syödä hieman pastaa. Se saattaa tosin koitua viimeiseksi teokseni täällä. Älkää muistelko pahalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Oletkohan edes ollut humalassa, kun noin hyvin muistat?
Miten muuten sille sun ystävälle kävi keskustelujen kanssa?
kyllä mä muistaakseni olin, aika tavalla.
ai niin sille, jonka se "poikaystävä" halus jutella? no sen pojan mielestä niiden ei enää kannattanut tapailla, kun mitään voimakkaampia tunteita ei ollut ilmennyt. joten ne ei enää tapaile. mutta se tyttö tapailee jo yhtä toista, joka kuulostaa kyllä varsin hyvälle, täytyy sanoa ;)
Just sitä tarkoitin. No hyvä, että sillä sittenkin menee asiat hyvin. Mua väsyttää. :(
miten sun suhteenpoikanen?
Krhm. En kommentoi. Tyhjää on vaikea kommentoida.
Voin kuule minkkiseni kertoa että kyllä sitä oppii juomaan niin että se kuuluisa "toinen nainen" ei astu kuvioihin. Ainakin mä olen oppinu... En vaan tahdo enään kokea niitä järkyttäviä krapuloita jolloin kykenee liikkumaan ja vesi pysyy sisällä vasta kasin maissa illalla.
R
kyllä mäkin aina toisinaan luulen löytäneeni kultaisen keskitien. kunnes sitten eksyn siltä. mä en usko että tuun koskaan aikuiseksi niiltä osin, ikävä kyllä.
itsehan oksensin helsinki-vantaalle nukuttuani pommiin! nyt ei ole kameraa, hiusharjaa tai naamarasvaa ja yksi laukkukin vahan hukkui, mutta sellaista se on. muuten kaikki hyvin, kelit hymyilee ja oon nettikahvilassa tekemassa toita, mutta oijoi, ihanaa on.
kiitos itsellenne ja terkkuja!
Lähetä kommentti