Miten mä voin olla näin hajalla? Mähän menen sinne ja ne korjaa mut, kuten Reino sanoi. Kyseessä ei ole syöpä tai mikään muukaan oikeasti fataali asia tai radikaali operaatio, ei mitään avosydänleikkauksia tai aivokirurgiaa. Ihan rutiinia. Osaavat ammattilaiset asialla, ja vielä kotikuntouttaja hakemassa ja hoitamassa mua. Kaikki on ihan hyvin, ja kohta vielä paremmin.
Silti mua itkettää ihan hysteerisesti. Aina, kun joku ihana lähettää mulle kannustavan viestin tai sanoo nätisti tai rohkaisevasti tai kysyy kuulumisia, mä alan itkeä. Enkä saa sitä loppumaan. Enkä pysty sanomaan että miksi. Kun en tiedä.
Huomenna oon sitten paitsi vammanen myöskin hyvin ruma. Tajuatteko yhtään, miten paljon ihmisnaama voi turvota tällasesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
<3
joskus on hyvä olla noinkin.
Kun tätä kirjoitan, on operaatio jo varmasti ohi. Sitten on edessä enää vain kevyttä lepäilyä ja toipumista. Kohta olet eheämpi ja pystyt taas kaikkeen, kuten sulla tapana on.
ikävöin sua minkki ja sun kirjoituksia.
aww miten nätisti, nuu <3
laitoin vähän höpinää tonne, en oo ollut järin havainnoiva ja kekseliäs viime aikoina mutta täältä tullaan taas!
millonhan me nähtäis? nythän mulla on kovasti paljon aikaa vain :)
Lähetä kommentti