Kaikki valittaa jostain mut joku valittaa kaikest

Mähän olen tietyissä asioissa melko tosikko. Eilen sain raivarin lukiessani viimeviikkoisesta (?) MeNaisista Jipun haastattelun. Olen jo aiemmin ollut sitä mieltä, että vaikka pidän kyseisen naisen soundista kovasti, en ole muuten siitä ollenkaan varma; luulen, että ihmisenä se on tekotaiteellinen ja aivan sietämätön, ansarikukan herkkä taiteilijasielu ja omaan napaansa tuijottaja - sen itsetekemät lyriikat ovat antaneet osviittaa moisista avuista.
Haastattelu paljasti uumoiluni tismalleen oikeiksi. Jutun teemana on "Milloin viimeksi" ja siinä kysytään muun muassa että milloin nauroit viimeksi ja milloin viimeksi teit jotain lapsellista ja milloin viimeksi mietit elämän tarkoitusta ja näin. Kolme, eikun anteeksi neljä (melkein viisi), asiaa, jotka saivat verisuonet mun päässä poksumaan:

1. Jippu mystifioi itseään ja musiikkiaan antaumuksella. And I quote: "Fanini ovat usein sylinkipeitä ja sisäänpäin kääntyneitä, rikkinäisiä ja väsyneitä. Musiikkini uppoaa jollain tavalla särkyneisiin ihmisiin - -", "Uskon katumuksen voimaan, kadun syntejäni joka aamu." (Kuka 22-vuotias, tai vanhempikaan, jaksaa katua syntejään joka ikinen aamu? Kannattaisko mennä elämään välillä, niin olisi sitten jotain kaduttavaakin?)
2. Jippu pyrkii korostamaan olevansa vanha sielu. "Vietin ihanan villin juppinuoruuden Kauniaisissa, mutta nyt olen liian vanha sammumaan minne sattuu.", "Minulla on ollut sama kaveripiiri jo kymmenen vuotta. En ole sosiaalisesti lahjakas ystävystyjä, olen siihen liian kompleksinen." Jippu on 22 vuotta vanha. (Onko sillä oikeasti edelleen samat kaverit kuin 12-vuotiaana? Ja 22-vuotias ei ole liian vanha yhtään mihinkään, paitsi ehkä lapsineroksi.)
3. Jippu kuvittelee olevansa aivan erityisen erityinen, ja tykkää myös puhua siitä. Itsestään. "Samastun helposti niihin, joilla on traaginen suhde itseensä. Olen rikkinäisrakas.", "Ilmastonmuutos on ollut järkytys: on pitänyt katsoa peiliin, kun lunta ei ole tullut koko talvena." (No joo, kuvainnollisesti puhuen ja muutos on helpoin aloittaa itsestään. En vain voinut vastustaa kiusausta.)
4. Jipulla on yksinkertaisesti aivan uskomattoman tyhmät jutut. "En lupaile. Lupaus merkitsee vastuuta, ja olen huono vastuunkantaja." "En ole feministi, vaan minusta naisen pitää tehdä enemmän. Miehet eivät pärjäisi ilman meidän ruokiamme tai sitä, että niiden tiukkaa peppua kehutaan." (Voi jumalauta. Toivotaan, ettei se ole tosissaan..?)

Ja lopulta kirsikkana kakussa minulta sinulle, Jippu, kuten sen omin sanoin ilmaisit: "En liioin jaksa erikoisuudentavoittelijoita. Monelle rokkarille tekisi mieli sanoa, että nyt ne aurinkolasit pois, puuro lautaselle ja töihin." Niin, siinäpä se.

Eipä siinä, jokaisessa päivässä on hyvä olla pientä luksusta, mutta jotain rajaa pliis. Miettiiköhän se ollenkaan, mitä huultensa välistä päästää? Vai miettiiköhän se oikein tosi tarkkaankin? Saa varmasti olla ylpeä lausunnoistaan kymmenen vuoden päästä.

Miksi aina, kun naistenlehdissä esitellään kevään uusia hiustyylejä tai tähtien lookeja, siellä on jotain kahdeksantoista eriväristä pitkää tukkaa, joissa on kaikissa laineet tai jakaukset vähän eri kohdissa, ja sitten kuriositeettina yksi tai maksimissaan kaksi lyhyttä tukkaa, joista toinen on yleensä polkkamittainen? Onko polkkatukka lyhyt? Onko ne pitkät tukat oikeasti niin erinäköisiä, että ne kannattaa laittaa sinne edustamaan eri tyylejä? Eikö lyhyitä, hyvännäköisiä tukkia muka ole nuorilla (= lehtien kohdelukijaryhmällä, mitä sillä nyt sitten kulloinkin tarkoitetaan) (julkkiksilla) ollenkaan, vaan vain täti-ikäisillä tai jollain peräseinäjoen sinikoilla? Ai paitsi mähän unohdin, tukka on naisen kruunu: mitä isompi, sitä parempi.

Olenko mä nyt ymmärtänyt kolumnien idean ihan väärin? Mä olen luullut, että niissä olisi hyvä olla jotain asiaakin: syy siihen, miksi mä en koskaan ole tohtinut lähestyä yhtään lehteä niiden tehtävien toivossa. Ainakaan Trendin kolumnisteilla ei ole koskaan mitään sanottavaa; Fitness-lehdestä en viitsi edes aloittaa, koska silloin joutuisin käsittelemään konseptia nimeltä Katri Manninen ja siihen mä nyt vain en kerta kaikkiaan tänään jaksaisi alkaa.

Yhden ruusunkin tahdon ojentaa: Philipsin uuden karvanpoistovärkin Satinelle Ice Epilatorin mainos on musta oivallinen! Siinä vähän rihannannäköinen rotunainen ('rotu' tässä merkityksessä laadukas, ei tummaihoinen) ojentelee jaloja, kilometrin mittaisia sileitä sääriään auton nahkaisella takaistuimella ja katsoo kameraan viekoitellen otsatukkansa alta. Naisen vieressä istuimella on hopeinen meikkilaukku, josta kyseinen tuote pilkistää, ja jota nainen pitää verenpunaisiksi maalattuihin kynsiin päättyvillä sormillaan paikoillaan (arvatenkin liukkaalla) istuimella. Teksti kuvan ohessa kuuluu näin: "Koska olen mies, en kestä kipua. Siksi valintani Satinelle Ice Epilator" - Janne (taiteilijanimi Karis) 25, malli.

Odottakaahan, kun saan luettua pidemmälle.