(Pitkät ja epäjohdonmukaiset otsikot ovat mun suosiossa juuri nyt.)
Tämän viikonlopun aikana havaitsin, että mun elämässä on tällä hetkellä ainoastaan kaksi vajetta sen muutoin ollessa siis niin lähellä täydellisyyttä kuin se inhimillisesti katsoen on mahdollista.
Ensimmäinen vaje koskee rahaa, etenkin näin kahden ulkomaille suuntaavan sekä lukuisien kotimaamme rajojen sisällä tapahtuvan reissun alla. Se on kuitenkin kovin triviaalia, itseaiheutettua sekä niin jokapäiväistä, ettei siihen kannata hukata uloshengitystään tämän enempää.
Toinen koskee tunne-elämää. Mä kaipaan ihastumista. Jotenkin kevät ja kutkutus vatsanpohjassa kuuluvat yhteen; olisi nastaa, jos olisi jotain ihan uutta kuvioissa. Uusi nimi puhelimen muistissa, uusia tekstareita ja puheluita, joita odottaisi hädin tuskin mielensä malttaen ja joiden saapuessa sydän loikkaisi kurkkuun ja kädet vähän vapisisivat. Tapaaminen, johon valmistautuessa ei löytyisi sopivaa asua millään eikä tukka tahtoisi talttua oikeannäköiseksi. Uusia juttuja, joiden tietäisi muuttuvan suloisiksi muistoiksi matkan varrella; uusia merkityksellisiä seikkoja ja paikkoja. Uusia ensimmäisiä kertoja: suudelmia, joiden ajatteleminenkin saa ihon mielihyvästä kananlihalle; rohtuneita huulia, sängen naarmuiseksi hiomaa leuankärkeä, kasvoille hiipivää älyvapaata ja silmät toviksi sulkevaa muistelevaa hymyä.
Ellen pidä varaani, tästä koko blogista tulee kohta yksi iso deitti-ilmoitus. Sitä välttääkseni mun pitää välillä muistaa yrittää olla ajankohtainen ja kenties jopa kantaaottava tai edes kärkäs. Mistä juolahtikin mieleeni hupsu kuriositeetti: aina, kun kirjoitan jotain henkilökohtaista ja mitä suurimmassa määrin itseäni koskevaa, kommettien määrä tuntuu putoavan radikaalisti. Kenties kasvottomampia aiheita on helpompi kommentoida ja intiimeihin ongelmiin kajoaminen tuntuu jotenkin liialliselle? Toisaalta taas itse huomaan nauttivani seuraamissani blogeissa niistä haavoittuvimmista ja avoimimmista kirjoituksista eniten - aion siis jatkaa henkistä masturbointiani ja julkista terapointiani tämänkaltaisten bloggausten merkeissä. Ensi numerossa luvassa niitä hyviä ja vieläkin parempia juttuja, jotka juuri nyt pitävät mun lippua korkealla, häntää pystyssä, tunnelmaa katossa ja sillä lailla. Ei muuta ku vetoja!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
on muuten niin totta, että kauhean henkilökohtaisten tekstien kommentoiminen on vaikeampaa, mä ainakin useimmiten ajattelen, että mikä mä muka oon sanomaan. ja koska itse olen jonkin verran hernenenäisyyteen taipuvainen, en tahdo aiheuttaa toisille pahaa mieltä, vaikkei ne välttämättä sellaista saisikaan. oon siis nössö.
ethän, kun kaikkien aikojen paras gnu-vauva <3
näin mä arvelinkin, että se menee, mutta ajattelin samalla, ettei pikku gallup ole koskaan ketään satuttanut, joten kysyin asiaa paremmin tuntevilta, eli teiltä, arvon lukijani. pilkku, piste.
Komppaan Nuuta tässä(kin). On tosi vaikeata lähteä johonkin sydänverellä kirjoitettuun vastailemaan, varsinkin kun itse tuntuu kirjoittavan vähän sillain humoristisen kannan kautta kiertäen kun näitä kommentteja kirjoittaa.
Henkisen masturboinnin lukeminen on tosi mukavaa, ja voin luvata nyt sitten että jos kommentteja kaipailet niin niitä ropiskoon. Tasosta en sano mitään eikä saa sitten suuttua. :D
bring it on! jos sä et lupaa mulle tasoa, en mäkään pysty lupaamaan suuttumattomuutta :D
Lähetä kommentti