Snadi jouni!

Tämänkertainen vieraamme Kateuden keisarinvihreä, vitutuksen viininpuna -palstalla, Womma Taka-Marjatta, 22, löysi nykyisen kotinsa isänsä avustuksella. "Olin asunut 10 vuotta ulkomailla työskennellen muun muassa taidegalleristina ja mallina - ammateissa, jotka eivät keskimääräisesti elätä ketään, mutta lienin poikkeuksellisen onnekas kyetessäni lahjoittamaan kuukausituloistani vielä kolmanneksen hyväntekeväisyyteen. Tai sitten olen vain käsittämättömän lahjakas", Womma myhäilee. "Kymmenen Pariisissa, New Yorkissa ja muissa maailman metropoleissa vietettyä vuotta saivat minut kuitenkin kaipaamaan jotain aidompaa ja todempaa. Oli aika palata Suomeen."
Sijoituspankkiiri-isä oli tällä välin tehnyt valmisteluja, ja tarjosi tyttärelleen mahdollisuutta ostaa pieni maatalo Lieksasta, keskeltä synkintä muuttotappioseutua. "En ollut käynyt paikkakunnalla koskaan, enkä nähnyt taloa kertaakaan ennen kauppojen lukkoonlyömistä. Tuttavat kyllä hieman pyörittelivät päitään kertoessani muuttavani skutsaan, mutta minä luotin intuitiooni", Taka-Marjatta kertaa.
Valtaosan elämästään suurkaupungeissa viettäneenä monet maaseudun tavat ovat tulleet Wommalle iloisena yllätyksenä. "Naapurini osaa sytyttää itse tulen takkaan! Ja kylän vanhimmalla on eläviä lehmiä navetassaan. Ne tosin taitavat olla lähinnä koristeena, sillä ei se niitä kai lypsä kuitenkaan. Viereisten tilojen aikamiespojat tulevat myös hanakasti auttelemaan erilaisissa pikkuaskareissa: viimekin viikolla yksi isäntä kävi rassaamassa putkiston ja eräs toinen lupasi kevään tullen kyntää ryytimaalleni vaon", tämä kertoo silmät loistaen. "Täällä on niin teeskentelemätöntä! Ilmakin tuntuu helpommalle hengittää!"
Talo oli ostettaessa varsinainen pommi, eikä urbaani nuori nainen ollut koskaan pidellyt edes kulmahiomakonetta kädessään. Nopeaoppinen ja sinnikäs Womma kuitenkin päätti remontoida itse oman huvilansa, kuten hän taloa leikkisästi nimittää. Schmrendin sisustustoimitukseen hän otti yhteyttä ollakseen esimerkkinä, jakaakseen uusia oppejaan sekä toimiakseen inspiraationa muille rempparaisoille: "Huvilassani oli kaikki, mitä etsin: pieniä kapeita ikkunoita korkealla katonrajassa, päätön pohjaratkaisu ja loputtomasti hukkaneliöitä. Kylppärin kaadot oli tehty väärään suuntaan ja kellarissa minua odotti oma sieniviljelmä.", Womma kuvailee. "Nautin remontista joka hetki: halusin kaivaa esiin talon todellisen potentiaalin ja antaa sen persoonalle mahdollisuuden kukoistaa!"
Joko remontteeraajan työkalupakkia syyhyttää päästä uusien kohteiden kimppuun oman huvilan viimein valmistuttua? "E-hei! Täältä minä en muuta, tuntuu kuin olisin tullut kotiin."