Vaikka sitä ei moni teistäkään uskoisi, mä olen tiettyjen kotitöiden fani. Tänäänkin olen jo tiskannut ja silittänyt (joka muuten on mun all-time-favorite, mitä tällaisiin ylläpidollisiin hommiin tulee. Hirveän rentouttavaa ja jopa terapeuttista, ja samalla voi katsoa rästiin jääneet tv-sarjatallennukset) ja tehnyt vähän ruokaakin.
Mä myös veikkaan, että musta tulisi kelpo kokki, jos vain viitsisin ryhtyä rupeamaan. Tiedättehän sellainen, jonka liedellä porisisi muutama pata jotain hyväntuoksuista, ja joka aina hämmennysten välissä kaatais itselleen uuden lasillisen tuhtia punaviiniä ja siemailis sitä taivaallisten makuelämysten loihtimisen lomassa.
(Mun teki tänään muuten ihan pimeän paljon mieli punaviiniä ja tartuin ennakkoluuloitta puolitoista viikkoa kaapissa avattuna seisseeseen punkkupulloon. Hei, jos se on vuodelta 2001 joka tapauksessa, niin mitä yhdeksän päivää siihen päälle enää tekee? Ilmoittuupahan kunnolla. Harmi, ettei sitä ollut enempää.)
Mä olisin sellainen innovatiivinen ja reseptien eksakteille raaka-ainemäärille naurava kokeilija: tänäänkin sotkin pastaan kevätsipulituorejuustoa. Paitsi että ai, ton mä taisinkin jo käyttää kesällä 2006, kun mulla loppui rahat ja piti keksiä tuhat ja yksi syötävää variaatiota pastasta ja ei-mistään. Mutta siis kuitenkin.
Mulla on jo melkein stressiä mun Damin-vaatetuksesta. Mun äitihän on tunnetusti kenties universumin tyylikkäin kuusikymppinen, joten mun on oikeasti työskenneltävä hartiavoimin päästäkseni edes samaan universumiin sen kanssa. Kyllä mä ajattelin silti, että voin yhden päivän neljästä kulkea farkuissa ja hupparissa. Enkö voikin, ihan hyvin?
Ja ennen reissua on vielä perjantai, joka on... Jännittävä, ja sitäkin varten pukeutumista tarvitsee suunnitella.
Eikö ole jotain lakia olemassa, jonka nojalla Grandiosa-mainokset voisi kieltää? Jos ei, voisiko sellaisen laatia pikapikaa? Tavallisesti mä vaihdan kanavaa välittömästi ensi akordien iskeytyessä tajuntaan, mutta nyt en ehtinyt. Saatan saada aivoverenvuodon, tai ainakin tärykalvon saastuman. Eikö ole kylliksi, että olen koko päivän hyräillyt Radio Helsingistä poimineeni mainosjinglen tahtiin että "c'mon let's go, to the Casino!"? Miksi pitää pientä ihmistä näin rangaista?
Haluaisin jostain syystä kovasti opetella soittamaan bassokitaraa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
sä voit aloittaa mun ja panun kanssa bändikoulun sitten kun me valmistutaan. basisti meiltä juuri puuttuisi, mä soitan valkoisia rumpuja, panu soittaa kilpikonnan muotoista kitaraa, tai jos sellaisia ei saa, niin perhosta. me myös keksittiin meidän bändille nimi humalassa, mutta unohdettiin se, eikä olla päästy siihen humalaan mihin se hukkui sen koommin. saatana, mikä takaisku.
ah, niin, mä syön tuorekurkun kanssa ketsuppia, jos muuta ei ole. äiti jo aikoinaan opetti, että pastaan voi sekoittaa tuore- tai sulatejuustoa, toi kevätsipuli lienee pirkkaa, ja munkin yksi suosikki.
Mulla on kuva, kun Nuu syö kurkkua ketsupilla.
Hei, mun piti suositella sulle Kesis, että jos teillä ei ole vielä mitään matkaopusta, ja tarvitsette sellaisen, se Mondon Amsterdam-opus on harvinaisen hyvä. Kauheen tietävä ja kivasti kirjoitettu.
No kerran sen jälkeenhän me on mietitty et josko se ois "Selling ass for heroin" sen kuvan mukaan ja vanhojen kämppisten kaa oli viritteillä "Pärsky ja laulavat kalat".
Lähetä kommentti