Viime yönä suunnittelin kirjoittavani postauksen ystävästä työnhaussa*: kuinka älykäs, hauska, jonkun mielestä mahdollisesti puolivalossa hyvännäköinenkin, sosiaalisesti kyvykäs, koulutettu, kokenut ja lukuisia erityistaitoja hallitseva nainen vetää kerran toisensa jälkeen vesiperän työmarkkinoilla. Että tämä onneton, hiuksia sievästä päästään raastava työnhakija ei onnistu pitämään työpaikkaansa eikä sille ikinä anneta edes tilaisuutta oppia virheistään avoimessa palautekeskustelussa, se vain saa kylmästi kenkää eikä sille toisinaan kerrota siitä edes suoraan, vaan se saa mutkan kautta kahvihuonekeskusteluissa urkkia itse, tarvitseeko maanantaina enää tulla töihin. Kaikki sen loisteliaat, lupaavat ja tässä on nyt tiedätsä jotain erityistä -työsuhteet päättyvät, kestettyään maksimissaan muutaman kuukauden - eikä se edes tiedä, missä meni pieleen. Ja että onko vika edes sen, vaiko kenties työnantajien tai ehkä yhteiskunnan tai kosmoksen.
Se ei tiedä. Ja sitä se pohti jälleen yksien yt-neuvotteluiden näyttäessä olevan päättymäisillään, ilman asianmukaista tiedotusta, kriisiryhmiä ja eropaketteja.
Sillä se kyllä oikeasti yrittää, joka kerran. Se on ahkera, työteliäs, aloitekykyinen ja firmaan sitoutunut, mutta sillä on elämää myös sen ulkopuolella. Se on oma itsensä, on valmis joustamaan ja tekemään tarvittaessa kompromisseja. Se ei halua kuin voida luottaa työpaikkansa pysyvyyteen sekä siihen johonkin, jota kaikissa työpaikoissa ei vain ole mutta jonka se tarvitsee voidakseen työskennellä täydestä sydämestään.
Sitten tuli yksi oikeansisältöinen tekstiviesti, muuttaen tämän ystävän työnhakuprosessin taas jollei täysin hyväksi niin ainakin hieman toiveikkaammalla mielellä suoritettavaksi. Ystävä on kuitenkin sen verran vuosien hakuprosesseissa parkkiintunut, ettei usko lupauksiin työsuhde-etuisuuksista, maisemakonttoreista ja kasuaaliperjantaista ennen kuin näkee niitä käytännössä. Suuret sanat eivät ennenkään ole suita halkoneet: se odottaa konkretiaa ja kouriintuntuvia todisteita asioista, ennen kuin alkaa tarjota ystävilleen baari-iltoja tulevien palkkashekkien kunniaksi.
Mutta silti se salaa sisimmässään vähäsen tuulettaa. Varovaisesti ja vasta varmistettuaan olevansa yksin huoneessa.
* status ja toimi muutettu. Ehkä myös sukupuoli.
torstai 4. kesäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Kumarran tälle. Jälleen kerran.
(Sanavahvistus: staffsj <3)
Lähetä kommentti