Mie romahan

On ollut niin kiire auringonottamisessa, terasseilla notkumisessa ja eriasteista kulttuuria nauttiessa, ettei ole ennättänyt edes bloggailla. Eikä tästä nytkään mitään jalokiveä ole syntymässä, huoli pois. Kuka tämän edes tilasi? Oli miten oli, täältä pesee, sanoi Annikki Täks.


Maanantaina lojuin Stadikalla ja eksyin terassille ensin Mieron ja Mieshajun ja myöhemmin vielä Peikon seurassa. Oli mukavaa ja sekavaa ja myös päänaukomista suuntaan jos toiseen. Minun suosikkipojat eivät ole sellaisia suotta.

Tiistaina suunnistimme Kumpulan maauimalaan Fridan pettämättömällä vaistolla ja Mieron väsymättömällä tuella, uudelleensanoitimme tutun, alunperin aurinkoaiheisen viisun (Ihana poni, niin on nimesi kaunis sana / ihana poni, onko tallinovet jo auki? / Ihana poni, ihana / sinä olet hevonen) ja tuotimme muutenkin määrättömästi äänisaastetta vailla sisältöä.
Illalla tapasin Rikkaan Ystävän ensi kertaa miltei vuoteen, joimme jälleen skumppaa terassilla ja vastaanotin kehuja joka taholta: kahdesta eri pöydästä keski-ikäiset tädit ylistivät kilpaa tukkaani, yletöntä positiivisuuttani ja ympärilleni levittämää hyvää tuulta. Tulin aika iloiseksi siitä kaikesta ja kotiinpäästyäni postasin sentimentaalisen bloggauksen.

Keskiviikkona aloin jo aamusta valmistautua Nuun maailmankaikkeuden ässimpiin synttäribileisiin ja pakkasin juhlalaukkuuni nahkahousut (jotka myöhemmin lyhennettiin sortseiksi), revityt verkkosukkahousut, entisen kauluspaidan sekä solmion ja tietysti supersaappaat. Ja kuinka ollakaan, kemuista tuli fenomenaaliset. Aloitimme seitinohuilla päiväkänneillä jälleen tutulla terassilla, mistä jatkoimme juhlahuoneistoon. Juhlahuoneistossa, no, juhlimme, mekkaloimme ja teimme tuttavuutta Jackin kanssa. Juhlahuoneistosta poistuimme kohden keskustaa saaden loistavaa ja asiakaspalautteen arvoista palvelua sekä bussikuskilta että konduktööriltä; baarin ovella portieeri huvittui asukokonaisuuksistamme ja tivasi epäuskoisena henkilöllisyystodistuksiamme. Sisällä ravintolassa skumppa oli edelleen huokeaa, joten joimme sitä. Minä ja Frida emme kotimatkallamme painineet, toisin kuin eräät toiset olivat tehneet.

Torstai alkoi sangen tyydyttävällä vierailulla jatkuen jälleen Stadikalle, jossa jouduin puheliaan bruneten saaliiksi ja onnistuin polttamaan vatsanahkani. Aamuista lukuunottamatta pyrin välttelemään ihmiskontakteja ja menin nukkumaan aikaisin, olinhan hieman tutkainen.

Perjantaina sain yllätyspyynnön tulla stunttaamaan poloista pipistävää Panua Tuskaan, joten menin. Ahdistuin kuitenkin auringon ja hiekkakentän yhteisvaikutuksesta sekä lähisukulaispainostuksesta niin, että poistuin sangen varhain kastelemaan kukkia - vain havaitakseni, että vastuulleni sälytetty askare oli jo hoidettu toisen tahon toimesta. Äsiää.

Lauantaiaamuna hieraisin silmiäni epäuskoisesti havaitessani ikkunasta uloskatsoessani jotain outoa ja käsittämätöntä: sadetta! En enää edes muistanut, mille se näyttää - saati mille tuntuu pitää kokopitkiä housuja jalassa. Saatuani kyydin punaisella autolla uskaltauduin kuitenkin Alppipuistoon Paxaamaan - mutta vain toviksi, ennen illan Suicidal Tendensies -annostusta. Nautin nestemäisiä eväitä nk. Porvoon mitalla, mutta unohdin kiinteän ravinnon tankkaamisen. Tämä johtikin sitten hämmentävään tapahtumaketjuun, jossa ensin seurueelleni ei oltu myydä kuohujuomaa sillä samalla saatanan terassilla, sitten saimme seuraksemme Rikkaan Ystävän miespataljoonineen ja sitten lopulta sattui jotain, johon liittyy koodinimi Tyly Mutta Ynseä ja niin kiihkeitä kielisuudelmia, että Otteen baarimesu kehotti asianosaisia hankkimaan huoneen ja että eräillä on tänään kieli miltei sietämättömän kipeä. Auringonpilkut ja biorytmit, mitä muuta voin sanoa.

Tänään herätys oli vielä torstaiaamuakin mukavampi ja täysin yllätys. Kaksi viikkoa tuntuu sietämättömän pitkälle ajalle...
Paxit jatkuivat sisältäen Tylyn Mutta Ynseän yllättävänä jatkuneen käytöksen sekä niin paljon aurinkoa, että krapulaisen Minkin pää oli räjähtää ja suonet revetä ja niinpä se poistui. Tuskassa oli yksi kappale eilistä hilpeämpää Nuuta ja Mieroa (se sai hyvin ylikompensoitua eilistä sakkaamistaan, kysykääpä muuten siltä huviksenne, tietääkö se, miksi kiinalainen meni polkupyörällä bordelliin) sekä epävireisesti ja ponnetta soittanut Volbeat.

Olen oikeasti onnellinen, että loma on tältä erää vähäksi aikaa ohitse. Äiti mä en jaksa enää dokaa.