Napalm love

Mitä sinä tekisit, jos jonakin aivan tavallisena yönä, kellon käytyä tunnin verran torstaita, heräisit oveltasi täysin varoittamatta kuuluvaan sinnikkääseen koputukseen?

Minä menin avaamaan.

Oven takana odotti samanaikaisesti jotenkin sydäntäkouristavan romanttinen ja hihityttävän koominen näky: elämäni rakkaus polvistuneena. Pikemminkin kuin haavoittuvaa antautumista ja katumusta asento taisi kuvantaa rankan illan loppuhuipentumaa (pettymyksen tuottanut jalkapallo-ottelu, mitä ilmeisimmin litroittain eriasteista mallasta, epäonnistunut tiirikointiyritys ja lopulta jonkun naapurini perässä suoritettu vaivihkainen pujahdus rappukäytävääni), mutta se sai minut poistamaan varmuusketjun ja pyytämään uupuneen miehen tinnerinhajuisine hengityksineen sisälle.

Keskustelimme peloista ja työn aiheuttamasta ahdistuksesta, ihmisen tappamisesta ja henkilökohtaisesta onnesta sekä sen tekijöistä. Keskustelimme kenkälusikoista ja kauniista ihmisvartaloista, toisiimme meriruohon lailla kietoutuneina. Kukaan ei koske minua niin kauniisti kuin sinä.

Voitko väittää, ettet itse sulaisi kokonaan, jos kuulisit lukemattomia kertoja peräkkäin olevasi maailman kaunein nainen, ainutlaatuinen, rakastettu ja haluttu; että joku olisi vuoksesi valmis mihin vain; että jonkun maailma on ihan huono ilman sinua?
En aio vaihtaa lakanoita vielä tänään, sillä niihin tarttuneen tuoksusi vuoksi tuntuu melkein kuin nukkuisin sylissäsi.


Tämä on niitä lauluja,
joita lauletaan kun järki jättää pään
Silloin kun koetaan tunteita,
jotka vuoria pystyy siirtämään
Tämä on niitä lauluja,
joita ulvotaan öisin kuutamoon
Laulan sen sulle sängyn laidalta
laulan sen sillä sinuun
rakastunut oon

- Anssi Kela: Huoneessa